Kari Hotakainen: Tarina

 

Tarinoi itsellesi parempi asunto

 

Kari Hotakainen: Tarina. Siltala 2020. 268 s. 

 

Kun työnsaanti on tiukassa, on tärkeää osata markkinoida itseään. Siihen meille on ollut jo pitkään tarjolla monenmoista koulutusta. Töistä on kova pula myös Kari Hotakaisen (s. 1957) uudessa romaanissa Tarina, mutta ennen kaikkea ihmiset joutuvat kilpailemaan asunnoista. Vaikka romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, sen rakennuspuut ovat suoraan tästä päivästä.

Tarina lähtee liikkeelle vetävästi. On käynnissä Suuri Muutto. Maa on jakaantunut kahtia, Kaupunkiin ja Virkistysalueeksi muutettuun maaseutuun. Maalaisten muutto Kaupunkiin on kuitenkin niin massiivista ja ennakoimatonta, että asuntopula on valtava.

Osa ihmisistä joutuu Parakki-majoitukseen, osalle järjestyy jonkinlainen yösija tyhjistä Kauppakeskuksista. Hyväosaiset asuvat tietysti Kaupungin Hyvällä Alueella ja nauttivat hyvistä ravintoloista, suvaitsevasta ilmapiiristä ja hyvälaatuisten ihmisten rikkumattomasta, yhteisöllisestä elämästä

Päättäjiä oudonnäköisten ja -tapaisten maalaisten vyöry ahdistaa, kunnes he keksivät ulkoistaa tulokkaiden asunto-ongelman Nuhruisille eli akateemisesti koulutetuille työttömille. Syntyy ajatus jakaa uusia vuokra-asuntoja elämäntarinoiden paremmuuden perusteella. Projekti aloitetaan purkuaan odottavasta kerrostalosta Raatteentie 62:ssa, ja tarinoita arvioimaan valitaan työtön psykologi Ilona Kuusilehto.

 

KARI HOTAKAISELTA on tottunut odottamaan hulvatonta verbaliikkaa ja kiperää sanottavaa maailman menosta, ja alkajaisiksi sellaista tuleekin tuutin täydeltä. Samalla kun Tarinan surrealistinen liioittelu naurattaa, totuuspohja hirvittää.

Kaupunkiympäristöstä romaanin kertoja ei juurikaan innostu, mutta maaseutunäkymistä hänellä on sanottavaa sitäkin enemmän. Autioissa kylissä myyntiin kelpaamattomat talot lysähtävät yksi toisensa perästä metsän eläinten ihmeteltäviksi, mutta Virkistysalueeseen satsataan ja elämysmatkailu kukoistaa. Tarjolla on mm. katseltavia ja kosketeltavia alkuperäisasukkaita ja huolellisesti hinnoiteltuja eksymiselämyksiä. Tapahtumien tueksi on tarjolla vaikka minkämoista tarinaa paikallisista Kuha-Kaalepeista ja Nilkka-Joosepeista.

Vaikka kaikkea myydään hyvällä tarinalla, perinteiset kirjailijat kärsivät kehityksestä. Lukevalle kansanosalle kelpaavat enää vain syömis- ja juomishäiriöitään ja vaikeita isä-, äiti- ja parisuhteitaan tilittävät julkkiskirjoittajat. Vanhat kirjailijat joutuvat siirtymään kuka minnekin eri alojen terapeuteiksi, kevytkeskustelijoiksi, asiantuntijoiksi, juontajiksi ja taksikuskeiksi.

Yksi tapa selvitä ja tehdä tiliä maailmassa, joka ei enää toimi tiedon, vaan tunteen pohjalta, on brändäys. Hotakaisen romaanissa Muumipeikkokin ymmärtää brändäyksen merkityksen ja tekee parhaansa supikoiran tuotteistamiseksi.

Muumipeikon ja metsän eläinten keinoista selviytyä muuttuneissa luonnonoloissa lukisi mieluusti enemmänkin. Sen sijaan Hotakainen siirtyy myöhemmin kotieläimiin ja heittäytyy maagiseksi realistiksi pizzauunista leijailevan sian hengen avustuksella. Käänne ei ole yhtä hervoton kuin Muumipeikon mukaantulo.

 

ON ILMEISTÄ, että Hotakaisella on ollut jo lähtökohtana kirjoittaa kaikkea muuta kuin perinteinen romaani. Jo Tarinan nimi ja sen osien otsikointi – Alku, Keskikohta, Loppu ja lopun alku, Loppu, Lopun alku – osoittavat, että nyt pistetään antiikkiset rakenteet poikki ja pinoon. Hotakainen haluaa, että romaani toimii ja sitä luetaan ihan muista syistä.

Niinpä Tarinasta ei kannata etsiä juonta eikä varsinaista päähenkilöäkään, vaikka esimerkiksi presidenttipariskunnan yhteiselosta ja psykologi Ilonan työn edistymisestä tulee tietoa useampaan otteeseen ja herttaisen eläkeläispariskunnan Eemil ja Sally Luukin salaperäisissä suunnitelmissa piilee tietynlaista jännitteen poikasta. Tarinassa lukuinnostusta kannattelevat odottamattomat käänteet, hurja liioittelu, piikikäs huumori ja tietysti taitava kielenkäyttö. 

Suuri osa romaanista rakentuu purkutalon asukkaiden tarinoiden ja lomakevastausten varaan. Aluksi vastauksia lukee kiinnostuneena, mutta vähitellen niiden määrään ja samanlaisuuteen alkaa psykologi Ilonan lailla työlääntyä. Toki osumiakin löytyy. Onnistunut haastateltava on mm. Caj Rahic, entinen Kai Rahikainen, uusia ohjelmaformaatteja kehittelevä tuottaja, jonka rikas ja elähdyttävä elämä kaipaa vain sitä, että siitä tehtäisiin elokuva.

SYKSYN KIRJAMARKKINOILLA Tarina erottuu joukosta herkullisen yliampuvana ja pitelemättömän ärtyisänä ajankuvana. Vaikka Hotakainen ei halua opettaa yhtään mitään, hänen tarinointinsa on sellaista, että nykyinen elämäntapa alkaa pakostakin hävettää.

Mieleeni tuli Caj Westerbergin vuosikymmenten takainen runo: Ostetaan ja myydään / myydään ja ostetaan / omaa elämäämme. / Voi, voi. / Kallista on / ja halvalla menee.

Romaanin mainio kansikuva on Elina Warstan suunnittelema.

Kari Hotakainen. Kuva: Laura Malmivaara