Kirjareppu

  Nyt saavat naisetkin paikkansa taidehistoriassa  Katy Hessel: Taiteen historia ilman miehiä (The Story of Art Without Men, 2022). Suom. Sini Linteri. Nemo 2024. 512 s. Näytän Teille, mitä nainen voi tehdä  on uhmakas repliikki noin neljänsadan vuoden takaa. Sen esittäjä  Artemisia Gentileschi (1593 - n. 1653) oli ensimmäinen Firenzen arvostettuun taideakatemiaan hyväksytty nainen. Ei ihme, että englantilainen taidehistorioitsija Katy Hessel  on poiminut juuri tämän sitaatin tunnuslauseeksi kirjaansa Taiteen historia ilman miehiä . Naiset on taidehistoriassa pääosin sivuutettu, tai ainakin heistä on vähän ja monesti silloinkin vähätteleviä mainintoja. Kuulostaa hurjalta, että jo aikanaan menestystä saaneen  Artemisia Gentileschin  taiteen suuri yksityisnäyttely järjestettiin  Lontoon National Galleryssa  ensi kertaa vasta 2020 ja että pari vuotta myöhemmin gallerian kokoelmissa naistaiteilijoiden osuus oli vain yksi prosentti. Katy Hessel o...

  Ei tule rikotusta ehjää    Tommi Kinnunen: Kaarna. WSOY 2024. 207 s. Ajatus saapui kuin tuulenhenki läpi humisevan metsän ja yli solisevan puron: juuri tässä on hyvä, juuri nyt. Maailman pitäisi pysyä aina näin. Kotona isä ja äiti ja suku, johon hän kuuluu. Vieressä serkku, joka tietää elämästä täsmälleen saman, minkä hän itsekin. Sen kanssa lapsena liimattiin samanlaiset kiiltokuvat muistovihkoihin, vanhempana hymyiltiin samoille pojille. Tommi Kinnusen (s. 1973) Kaarna -romaanin päähenkilö Laina on käynyt serkkunsa Vilman ja tämän pikkupojan Martin kanssa ilmoittamassa sotilasosaston vartiopäällikölle kyläläisten havaitsemista epäilyttävistä liikkeistä lähimetsässä. Eletään heinäkuuta 1944 itärajan pinnassa, ja neuvostopartisaanien raa'at iskut  raiskauksineen ja surmineen ovat Itä-Suomessa valitettavan tuttuja.  Kotimatkalla, tutun puron rannalla levätessä, päällikön vähättelevästä ja ärtyisestä käytöksestä kiivastunut Laina vähitellen rauhoittuu ja uskoo s...

   Kaksi maata ja kieltä ja jatkuva ikävä kotiin  Abdulrazak Gurnah: Kivisydän (Gravel Heart 2017). Suom. Einari Aaltonen. Tammi 2024. 322 s. Vuoden 2021 kirjallisuusnobelistilta  Abdulrazak Gurnahilta  on jo ennestään suomennettu kaksi romaania Loppuelämät (2022) ja Paratiisi (2023). Ne muistuttavat kovasti toisiaan, mutta uusin suomennos Kivisydän vaikuttaa erilaiselta, vaikka teemat ovat paljolti samoja. Sansibarissa syntynyt kirjailija joutui poliittisista syistä poistumaan kotimaastaan 18-vuotiaana ja teki sittemmin akateemisen uran kirjallisuuden professorina Kentin yliopistossa. Kirjailijan omakohtaisimmaksi romaaniksi luonnehditussa  Kivisydämessä  Gurnah kirjoittaa nuorukaisesta, joka hänkin joutuu lähtemään 1960-luvulla kotoaan Sansibarista Lontooseen. Lähdön syy on toisenlainen, mutta kokemukset elämästä vieraassa maassa ja kulttuurissa ovat itse koettuja. ROMAANISSA KUVATUN pienen sansibarilaisperheen elämä on vaatimatonta mutta turvallista...

  Sopiva uhri etsii itselleen kohtuuhintaista murhaajaa  Andrei Kurkov: Kuolleen miehen kaveri (ilm. venäjäksi 1996). Suom. Riku Toivola. Otava 2024. 128 s. Paperilapulle kirjoitin "kahvila Bratska-kadulla, Postiaukion suuntaan kulkevan raitiovaunu 31:n pysäkin läheisyydessä, torstaina 12. lokakuuta kello 18.00", työnsin sen ja valokuvani kirjekuoreen ja menin sänkyyn tyytyväisenä siitä, että hommat oli hoidettu. Siis mitkä hommat? Treffit? Kai niinkin voi sanoa, vaikka u krainalaisen kirjailijan, käsikirjoittajan ja toimittajan  Andrei Kurkovin  (s. 1961) vastikään suomennetussa hirtehisessä romaanissa Kuolleen miehen kaveri onkin kyse kovin erikoisesta tapaamisesta. Kirjailija on tulossa ensi kuussa  Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumaan. Sitä odotellessa Kuolleen miehen kaveri  on oikein hyvää seuraa. Ei   kannata silti unohtaa  aiempiakaan Kurkov-suomennoksia Kuolema ja pingviini (suom. 2006 Eero Balk) ja Harmaat mehiläiset (suom. 2023 Arja ...

Kaikille koirien ja kirjallisuuden ystäville, ehdottomasti    Sigrid Nunez: Paras ystävä (The Friend, 2018). Suom. Kristiina Drews. Aula & Co 2024. 215 s. Enimmäkseen se ei kiinnitä minuun huomiota. Se voisi yhtä hyvin asua täällä yksin. Joskus se vastaa katseeseen, mutta kääntää heti päänsä pois. Sen isot pähkinänruskeat silmät ovat hätkähdyttävän inhimilliset - ne tuovat mieleen sinun silmäsi. Yhdysvaltalaisen  Sigrid Nunezin  (s. 1951) seitsemäs romaani  Paras ystävä (The Friend)  sai ilmestyessään vuonna 2018 arvostetun National Book Award for Fiction -palkinnon   ja on sen jälkeen kerännyt myös kansainvälistä huomiota. Vaikka en ole milloinkaan omistanut koiraa enkä ollut edes erityinen koirien ystävä, ymmärrän hyvin romaanin menestyksen. Romaanin minäkertoja kuvaa haltuunsa joutunutta mustavalkoista tanskandoggia sellaisella lämmöllä ja myötätunnolla, että tuohon lauhkeaan, lempeään jättiläiseen ei voi olla rakastumatta. Ja vaikka tarinan ta...

  Menetetyn lapsuuden päättymätön läsnäolo   Vigdis Hjorth: Toisto (Gjentakelsen, 2023). Suom. Katriina Huttunen. S&S 2024. 160 s. Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on elettävä se uudestaan. Norjalaisen Vigdis Hjorthin  (s. 1959) pienoisromaani  Toisto on jo kolmas teos, jossa kirjailija kirjoittaa lapsuutensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Aiheen käsittely alkoi Perintötekijöissä  (suom. 2019) ja jatkui romaanissa  Onko äiti kuollut  (suom. 2021). Miksi kirjailija yhä uudelleen tarttuu samaan aiheeseen? Jatkuessaan alun sitaatti kertoo, että kun elää kipunsa uudelleen, se hellittää. Kipuilija löytää taas toimi...

  "Älä takerru minuun!" Joel Haahtela: Marijan rakkaus. Otava 2024. 192 s. Tunnistin naisen jo kaukaa. Emme olleet nähneet toisiamme kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Hän seisoi Triesten asemalaiturilla ja odotti yöjunaa. Joel Haahtelan (s. 1972) uuden romaanin Marijan rakkaus  avauslause on niin tehokas, että se jää välittömästi mieleen, ja koko kolmen virkkeen alkujakso antaa heti kaiken tarpeellisen tiedon romaanin lähtöasetelmasta. Kertoja on viisissäkymmenissä oleva suomalainen kirjailija, jolla on nuoruutensa Prahan-matkalla ollut lyhyt rakkaussuhde serbialaisen Marijan kanssa. Marija kuitenkin katosi hotellista oudosti eikä sen koommin antanut itsestään minkäänlaista tietoa. Kun kertoja ja Marija osuvat Triestessä yllättäen samaan Rooman-junaan, on vihdoin tilaisuus selvittää Marijan katoamisen mysteeri. Haahtelalle tyypilliset kaipauksen ja etsimisen teemat jatkuvat. Vaikka juonellinen fokus on Marijan katoamisen syissä, varsinaisesti on kyse kertojan itsetutkiskelusta...