Kirjareppu

  Herra Susi ja hänen suomalainen Eva Brauninsa  Jari Järvelä: Rakastan Eva Braunia. Tammi 2023. 324 s. KÄYTÄ AITOA MUSTETTA. KÄYTÄ AITOA PAPERIA. ÄLÄ LIIMAILE KANSIIN SYDÄMIÄ. VARO INNOKKAITA TOIMITTAJIA. ÄLÄ RYHDY AHNEEKSI. SINÄ PYSTYT TÄHÄN. IHMISET USKOVAT, KOSKA HALUAVAT USKOA. Kun niukoilla kirjoitustöillä elantonsa repivä Johanna suostuu nuoruudenystävänsä Lisen ja tämän saksalaisen miehen Martinin ehdotukseen ja ryhtyy väärentämään Hitlerin rakastajattaren Eva Braunin päiväkirjoja, hän yrittää pitää mielessä huoneentaulukseen laatimansa kuuden kohdan ohjelman. Tehtävä on kuormittava, ja Johannalla on jo vanhastaan henkisiä ongelmia. Mutta ken feikkiin ryhtyy, feikin kestäköön. Ja ennen kaikkea:  nyt minulla olisi mahdollisuus syödä muutakin kuin pussikeittoa ja nuudeleita ja shoppailla muuallakin kuin ruokakaupassa. Jari Järvelän (s. 1966) uusin romaani Rakastan Eva Braunia tuntuu saaneen potkua Konrad Kujaun tapauksesta. Saksalainen kuvittaja ja väärentäjä tuli...

Hyvän mielen pienoisromaani  Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä. Otava 2023. 168 s. Antti Tuurin  (s. 1944) tuore pienoisromaani Lintujen kesyttäjä kertoo juuri siitä, mistä nimi lupaa: lintujen kesyttämisestä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään luonnontieteellisestä projektista vaan yhdestä kesäisestä viikosta Pohjanmaalla lähellä Pietarsaarta. Eletään nähtävästi 1950-luvun loppua, kun eläinlääkärin komean kaksiverantaisen talon pihalle ilmestyy yllättäen outo mies kyselemään muutaman päivän yösijaa. Isäntä itse on puhujamatkalla, tyrkyllä tulevien eduskuntavaalien ehdokkaaksi. Kotosalla ovat vaimo, syksyllä lukion aloittava poika ja virastaan erotettu pappisveli vaimoineen. Kun isäntä illalla kotiutuu, tehdään kontrahti: Vieras saa viikoksi ruuan ja yösijan pojan kaverina saunakamarissa. Vastineeksi Lintujen kesyttäjäksi esittäytynyt mies lupautuu sinä aikana kesyttämään pihapiirissä pesivät pääskyset eli tekemään eräänlaisen ihmeen. Epäonnisen puhujamatkan jälkeen muutoinkin yrmeä...

Annikki Kariniemen elämäkertaa lukee kuin romaania Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti. Annikki Kariniemen elämä ja teot. Gummerus 2023. 340 s. Kirjallisuustoimittaja ja suomentaja Outi Hytönen (s. 1988) kirjoittaa Annikki Kariniemestä (1913-1984) kertovassa elämäkertateoksessaan Kairojen kosmopoliitti, kuinka kirjailija tunnettiin aikanaan koko Suomessa, mutta sittemmin etelä unohti hänet kokonaan. Pohjoisessa hän on kuitenkin edelleen legenda, josta lausuttu yleisin kommentti on:  Oli se värikäs persoona... Hytönen kertoo halunneensa kirjoittaa nimenomaan siitä, miten Kariniemi eli, miksi toimi niin kuin toimi ja mitä tunsi, eli kuunnella kohdettaan. Ei haittaa, vaikka Kariniemen kirjat ja kirjoitukset eivät olisi tuttuja. Hytönen tarjoaa niistä kyllä tarvittavia tietoja sen verran, kuin matkassa pysyminen edellyttää. Pääasia on tutustua erikoiseen persoonaan ja heittäytyä mukaan hänen kirjaviin vaiheisiinsa, joiden pyörteissä on usein unohtamaisillaan, että lukee faktaa eikä fi...

  Merilehmä - In memoriam  Iida Turpeinen: Elolliset. S&S 2023. 297 s. Kuvittele Beringinmeri. Vesimassa Siperian ja Alaskan, Tyynen valtameren ja Pohjoisen jäämeren välissä. Kuvittele Beringinmeri vuonna 1741. Iida Turpeisen (s. 1987) esikoisromaani Elolliset lähtee liikkeelle Helsingin luonnontieteellisestä museosta mutta harppaa nopeasti sen luurangoista sellaiseen maailmankolkkaan, että kaivan avukseni karttakirjan, vaikka kapteeni Vitus Beringin johtama Kamtšatkan tutkimusmatka 1741 on vielä kohtuullisesti muistissani. Viime vuonna suomeksi ilmestyneessä  W. G. Sebaldin runoteoksessa Luonnon mukaan (suom. Kari Aronpuro )   kerrotaan nimittäin samasta matkasta. Yksi  Sebaldin teoksen kolmesta keskushenkilöstä on Kamtšatkan-retkelle osallistunut innokas saksalainen luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller  (1709-1746). Juuri häneen ja hänen tutkimuksiinsa keskittyy myös Iida Turpeisen lumoavan esikoisromaanin ensimmäinen kolmannes. STELLERIN HENKILÖÖ...

 Suhde, jossa sekoittuivat seksi, aika ja muisti  Annie Ernaux: Nuori mies (Le jeune homme, 2022). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023. 40 s. Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty, kirjoittaa Annie Ernaux (s. 1940) uusimman teoksensa Nuori mies  saatteeksi. Kirja kertoo suhteesta, johon kirjailija ryhtyi 54-vuotiaana itseään lähes kolmekymmentä vuotta nuoremman opiskelijapojan A:n kanssa. Suhde kesti viitisen vuotta, mutta vasta äskettäin tuli aika kirjoittaa siitä eli saattaa asia  loppuun asti. Tutkielma, jollaiseksi kertomusta luonnehditaan takakansitekstissä, on rohkea, terävä ja ajatuksia herättävä kuten nobelistin aiemmatkin teokset ja ansaitsee ehdottomasti tulla luetuksi. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi se on pitänyt julkaista erillisenä teoksena. Suurella fontilla painetut vajaat 40 sivua olisivat hyvin sopineet muutenkin kuin konkreetisti samoihin kansiin toisen tämänvuotisen Ernaux-suomennoksen eli kirjailijan ...

Jäähyväiset kipeälle äitisuhteelle  Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Siltala 2023. 267 s. Sirpa Kähkösen (s. 1964) historiallista  Kuopio -sarjaa seuranneille lienee käynyt selväksi, että kirjailija on käyttänyt romaaniensa lähteinä oman sukunsa vaiheita. Kun sarjan ensimmäisessä romaanissa  Mustat morsiamet (1998) seurataan Kaavilta Kuopioon muuttaneen Annan ja hänen aviomiehensä Lassin elämää, henkilökuvat pohjaavat Kähkösen äidinpuoleisten isovanhempien elämäntarinoihin. Samat isovanhemmat Anna Heleena ja Lauri ovat keskeisissä rooleissa Kähkösen uusimmassakin romaanissa 36 uurnaa, mutta v arsinainen päähenkilö on kirjailijan vuonna 1941 syntynyt äiti Riitta. Äiti kuoli vuonna 2022, ja vuosi kuoleman jälkeen kertoja alkaa tehdä "perunkirjoitusta" vaikeasta äitisuhteestaan ja etsiä suku- ja perhetaustasta selityksiä äidin tulisen luonteen ja ongelmien ymmärtämiseksi. 36 uurnaa on kuitenkin kerronnaltaan toisenlainen kuin kuopiolaisen puutaloko...

  Kiellettyä rakkautta Coloradon jokimaisemissa  Shelley Read: Minne virta kuljettaa (Go as a River). Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava 2023. 320 s. Minun kotini on järven pohjassa. Meidän farmimme on siellä, liejun vankina, nyt enää raunioina, joita voisi luulla haaksirikoksi. Pulskat taimenet ovat omineet sen jäänteet, sekä minun huoneeni että salin, jossa kerran istuimme koko perhe pyhäpäivää viettämässä. Talli ja sikolätti mätänevät. Sotkuinen piikkilanka ruostuu. Ennen hedelmällinen maa marinoituu joutilaisuudessa. Yhdysvaltalaisen Shelley Readin  (s. 1964) esikoisteoksen  Minne virta kuljettaa  tapahtumat sijoittuvat  Coloradojoen sivuhaaran Cunnisonin jokilaaksoon, Iola-nimiseen kaupunkiin. Romaanin prologi kertoo, kuinka Blue Mesan tekoaltaan valmistuttua 1960-luvulla, koko pikkukaupunki oli hautausmaata lukuun ottamatta tuhoutunut. Vain haudat oli siirretty vesimassojen tieltä turvaan kukkulalle. Prologi lupailee siis kantaa ottavaa luettavaa jok...