Kirjareppu

23. heinäkuuta 2017 Miksi ja miksipä ei? Tove Janssonilta julki lehtitekstejä, joita hän ei itse kelpuuttanut kansien väliin Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia. Toim. ja suom. Sirke Happonen. Tammi 2017. 288 s.  On kevät ja istun pienessä ranskalaisessa puistossa aivan kirkon takana ja tarkoitus on, että kirjaan uusia ideoita vihkoon, joka hankittiin ennen kuin me matkustimme tänne. Kyyhkyset pyrähtelevät nurmikolla piruettejaan, jokunen turisti istuu levähtämässä penkillä, kaikki on rauhallista. Toistaiseksi olen kirjoittanut vasta päivämäärän ensimmäiselle sivulle, luulen että eilen. Ideoita pitäisi tulla mieleen tulvimalla, mutta jostain syystä ne ovat hävinneet. Minäkertoja miettii vaihtoehtoja mutta hylkää ne kaikki. Onko häneltä loppunut kaikki sanottava vai onko hänestä tullut tukahduttavan itsekriittinen? Katkelma on  Tove Janssonin  (1914-2001)   novelliluonnoksesta Kerran puistossa vuodelta 1995. Se on päätösnovellina Si...

14. heinäkuuta 2017 Leningradilaispojan oppivuodet kasvatuslaitosten saaristossa Eduard Kotšerginin lapsuusmuistelmat pitkästä karkumatkasta läpi Stalinin Neuvostoliiton on uskomaton selviytymistarina Eduard Kotšergin: Risteillä ristityt. Muistiinpanot polvillaan. Suom. Tuukka Sandström. Idiootti 2017. 240 s. - -nämä hajanaiset muistelmat kuuluvat pikkupojalle, jonka osana oli useiden vuosien ajan elää yhdessä muiden koe-eläinten kanssa voitonmarsseja pauhaavassa Neuvostomaassa, keskellä sen kaikkia hirvittäviä ilveilyitä. Muistelmien pikkupoika on puolalaisen äidin ja venäläisen isän vuonna 1937 syntynyt poika Eduard, jolta syntymäpäivänään katosi isä Stepan ja kaksi vuotta myöhemmin äiti Bronja. Kansanvihollisten jälkeläisenä Eduard tietysti pantiin pian NKVD:n "valtionkotiin", ja Siperiassa Omskin lähellä häntä alettiin koulia kaikin mahdollisin kurinpitokeinoin kunnon neuvostokansalaiseksi. Elokuussa 1945 Eduard, "Varjo", kuitenkin karkasi ...

10. heinäkuuta 2017 Henkirakastajia ja aloitusystäviä Miranda Julyn novelleissa rakkaus on rämpimistä Miranda July: Uimakoulu (No one belongs here more than you, 2007). Suom. Hilkka Pekkanen. Siltala 2017. 219 s. Älä jää odottamaan niin pitkäksi aikaa että olet varma, silloin jäät veneestä. Hyppää kyytiin ja pysy liikkeessä: liikettä, liikettä, liikettä! - Näin opastaa isä tytärtään yhdysvaltalaisen Miranda Julyn (s. 1974)  novellikokoelman Uimakoulu lyhyimmässä novellissa Liikettä. Vaikka isän opetukset liittyvät novellissa hyvin konkreettiin ja intiimiin tilanteeseen, ne voi laajentaa luonnehtimaan kokoelman yleishenkeä. Novellien päähenkilöt tekevät kaikkensa, jotteivat juuttuisi paikalleen elämässään eivätkä varsinkaan suhteissaan. Onnistumisen kanssa on niin ja näin, mutta ainakin heillä on päämäärä ja kova halu sitä kohti. MONITAITEELLISELTA Miranda Julylta (kirjailija, elokuvantekijä, muusikko, mediataiteilija) on jo aiemmin suomennettu romaan...

27. kesäkuuta 2017 Saako ruumiilleen tehdä mitä haluaa?  Han Kangin monikerroksinen romaani on kehunsa ansainnut   Han Kang: Vegetaristi. Suom. englannista Sari Karhulahti. Gummerus 2017. 215 s. Eteläkorealaisen Han Kangin (s. 1970) pieni romaani Vegetaristi ilmestyi koreaksi jo kymmenen vuotta sitten. Kun se viime vuonna palkittiin kansainvälisellä Booker-palkinnolla, kirjailija oli hetkessä kuuluisa. Mikä Vegetaristissa oli niin uutta ja erikoista, että romaani erottui joukosta? Vai vaikuttiko asiaan se, että romaanin takia Han Kang joutui maansa kulttuuriministerin mustalle listalle? Suomalainen lukija ei ilman taustatietoja löydä Vegetaristista mitään poliittisesti arveluttavaa. Korean niemimaan kahtiajako ja romaanissa sivumennen mainitut Vietnamin sota ja erityisesti Gwangjunin kansannousu (1980) ovat kuitenkin lähimenneisyyttä, johon puuttuminen on maassa kivuliasta, eikä romaanin keskushenkilön yhteiskunnasta vetäytyminen ole sekään valtaapit...

11. kesäkuuta 2017 Sielun sotahistoriaa Svetlana Aleksijevitšin kollektiiviromaanissa saavat äänen toisen maailmansodan rintamanaiset Svetlana Aleksijevits: Sodalla ei ole naisen kasvoja. Suom. Pauli Tapio. Tammi 2017. 417 s. Mikäli pari vuotta sitten vaikuttui Svetlana Aleksijevitšin yhteisöromaanista Tšernobylista nousee rukous (Kirjareppu 4.4.2016), kirjallisuusnobelistin uusinkin suomennos Sodalla ei ole naisen kasvoja  on varmasti vahva lukuelämys. Jälleen kyseessä on haastatteluihin perustuva kollektiiviromaani, elämän äänistä koostettu romaani , kuoroteos. Nyt kokemuksistaan kertovat yli kaksisataa toiseen maailmansotaan osallistunutta neuvostotyttöä ja -naista. Kirjailijan seitsemän vuoden aikana eri puolilta entistä Neuvostoliittoa keräämä dokumenttiaineisto on kuitenkin huomattavasti suurempi. Viidensadan haastattelun jälkeen en enää pitänyt lukua.- -  Tähysin pohjattomaan kuiluun tavoitellen ymmärrystä. Nyt ajattelen tietäväni jotain, mutta k...

22. toukokuuta 2017 Työmaana ihmisaivot  Tapauskertomuksia neurokirurgin työstä Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (Do No Harm, 2014). Suom. Ulla Lempinen. S&S 2017. 336 s. Jo ennen teostaan Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta  englantilainen Henry Marsh (s. 1950)   on ollut suuren yleisön tiedossa. Vuonna 2007 ensiesityksensä saanut dokumenttielokuva  The English Surgeon  kertoo Henry Marshin ja hänen ukrainalaisen kollegansa Igor Petrovitch Kuriletsin työstä Ukrainan varsin puutteellisissa sairaaloissa ja samalla niistä eettisistä ja ammatillisista valinnoista, joita he joutuivat jatkuvasti tekemään. Marshin työstä Ukrainassa kerrotaan jonkin verran myös vastikään suomeksi ilmestyneessä kirjassa, mutta  suurin osa kirjan tapauskertomuksista on Englannista. Marsh tähdentää, että kertomukset ovat tosia, vaikka hän onkin joutunut muuttamaan yksityiskohtia henkilöiden anonyymiyden säilyttämiseksi. Sankar...

13. toukokuuta 2017 Isoja ja pieniä ihmisiä kriisitilanteissa  Tiina Lehikoisen novellit ovat erilainen lukukokemus Tiina Lehikonen: Yksityisiä tragedioita. Like 2017. 175 s. Linnea sulki silmänsä, hieroi kevyesti silmäluomiaan ja avasi ne jälleen. Auton sivuikkunoissa vilahtelivat nukkumalähiöiden postimerkkitontit ja umpimieliset matalakattoiset kerrostalot, tiiviisti rakennetut tuhannet neliöt, joiden seiniä saumasivat unelmat onnesta. Ilmastoitu metallikenno vyöryi eteenpäin nelihenkinen perhe sisuksissaan. - - Tamperelaisen kirjailijan ja kuvataiteilijan Tiina Lehikoisen (s. 1982) novellikokoelma  Yksityisiä tragedioita tarjoaa juuri sitä mitä lupaa: repaleisia ihmissuhteita ja surullisia kohtaloita. Hyvinvointivaltion kääntöpuolella onnea löytyy vain unelmista. Onneksi edes sieltä. Mielikuvitus ja haaveet voivat tehdä elämästä siedettävän, ja lukijallakin on vähän helpompaa. Vakavasta - myös kuolemanvakavasta - aihepiiristä huolimatta Lehi...