4. joulukuuta 2018



Lars Sundin sukupolviromaani tuntuu etenevän täysin omalakisesti


Sundin Pietarsaari-trilogian toista osaa lukiessa tuntee itsensäkin Suomen Liverpoolin asukkaaksi



Lars Sund: Missä musiikki alkoi (Där musiken började). Suom. Laura Jänisniemi. Teos 2018. 540 s.



Kirjoittamisen salaisuus on tiivistäminen. Karsiminen ja vähentäminen, olennaiseen keskittyminen. Kaikkea ei tarvitse sanoa, kaikkea ei pidä sanoa. Älä koskaan hukkaa tarinan päämäärää näkyvistäsi, mutta käytä kitsaasti sanoja!

Näin opastaa työväenopiston kirjoittajakurssin opettaja Pietarsaaren Ahlholminkadun sporttibaarissa oppilastaan Lars Sundin  (s. 1952) Missä musiikki alkoi -romanissa. Vaan  mitä tekee kirjoittajaoppilas eli romaanin kertoja: hän menee ja "lörpöttelee" romaaninsa, eli tarkasti ottaen Sundin trilogian keskimmäisen osan, 540-sivuiseksi! Puolustuksekseen hän sanoo, ettei voi ohjailla kertomustaan, vaan se ohjailee häntä.

Lukija pysyy silti hyvin kertojan matkassa, sillä hänen päämääränsä on selvä: hän kirjoittaa kirjaa Pietarsaaressa syntyneestä ja kouluvuotensa viettäneestä säveltäjästä Alf Holmista, joka on tehnyt kansainvälisen läpimurtonsa oopperallaan Tom of Finlandista. Holmin vaiheiden ohella tulee kuitenkin esitellyksi suuri määrä muitakin pietarsaarelaisia sekä maan päältä että osin myös alta.


FINLANDIA-EHDOKKUUDEN olisi ansainnut jo Sundin Pietarsaari-trilogian ensimmäinen osa Kolme sisarta ja yksi kertoja (2014), mutta listapaikka tuli tänä syksynä. Suurimman nautinnon uudesta romaanista saa toki tutustumalla ensin trilogian avausosaan, mutta Sund pitää kyllä huolen siitä, että toinen osa toimii myös itsekseen.

Edellisestä osasta tutut kolme "sisarta" Ulla-Maj, Maggi ja Iris ovat keski-ikäistyneet, ja kertoja suuntaa nyt päähuomionsa heidän jälkikasvuunsa. Iris on jäänyt perheettä, mutta Alf Holm on Ulla-Majn poika, ja Maggilla on kolme tytärtä Neppe, Bambi ja Hajje.

Romaanihenkilöissä on siis paljon naisia, mutta Sundin henkilökuvaus on yhtä perusteellista kaikkien kohdalla, sukupuoleen tai roolin keskeisyyteen katsomatta. Sundin ihmiset eivät vain näytä joltakin ja tee jotakin, vaan ajattelevat ja tuntevat niin väkevästi, että heidän elämäänsä eläytyy kuin itsestään.

Kertoja raottaa taitavasti myös omaa henkilöhistoriaansa ja maalaa muutamin tehokkain vedoin mainion luonnekuvan sekä kirjoittamisen opettajastaan että toisesta originellista seuralaisestaan: paikallisen säveltäjän ja peltisepän Odin Sikströmin haamusta. Ripaus maagista realismia? Ehkä, mutta etenkin Sundille tyypillistä veijarimaisuutta.


LIIKKEELLE LÄHDETÄÄN nykyhetkestä ja pankkitalon purkamisesta. Talon entisen Terrazzo-ravintolan kulmapylväs on ollut 60-, 70- ja 80-luvulla kaupungin nuorison "maailmankaikkeuden keskipiste", ja noihin vuosikymmeniin kertoja tarinaansa sovittaa. Romaani ei kuitenkaan etene suoraviivaisesti, vaan aikatasot vaihtelevat henkilöiden ja heidän vaiheidensa kuvauksen vuorotellessa.

Arvattavasti pietarsaarelaiset ovat romaanista haltioissaan, mutta vahvasta paikallisväristään huolimatta Missä musiikki alkoi tarjoaa yleispätevää ja osuvaa ajan- ja ihmiskuvaa mistä tahansa suomalaisesta taajamasta tai pikkukaupungista ja sen asukkaista.

Innostunut kohderyhmä ovat takuuvarmasti ne, joiden nuoruus on osunut mainituille vuosikymmenille ja joille tuon ajan nuorisomusiikki on ollut tärkeää. Romaanin nimikin antaa ymmärtää, että musiikki on yksi kirjan kantavista teemoista.

Alfilla on absoluuttinen sävelkorva, ja hänen pianonsoiton opettajansa kaavailee hänestä tulevaa konserttipianistia. Kouluvuosina pop, rock, proge ja jazz vetävät häntä kuitenkin puoleensa vähintään samalla voimalla kuin klassinen. Välistä sivuilta pursuaa esiin sellainen määrä säveltäjiä, laulajia, bändejä, kappaleita, levyjä ja keikkoja, että asiaan perehtymätön on jo uupua, vaikka hyvin ymmärtää musiikin merkityksen sekä ajan nuorten että romaanin päähenkilön maailmassa.

Tarkkaan Sund listaa myös politiikan, talouselämän ja kulutuskulttuurin ilmiöitä. Kun Alf toukokuussa 1972 pääsee ylioppilaaksi, hänen on etenkin äitinsä mielestä syytä arvostaa sitä, että on syntynyt sodanjälkeiseen Suomeen, ja otettava kiitollisena vastaan äidin hänelle suunnittelema opintopolku "tavalliseen elämään". Alf on toista mieltä, mutta ottaa aikansa, ennen kuin poika tohtii nousta pedanttia äitiään vastaan.

Romaanin toinen tärkeä teema onkin kahden eri maailmassa eläneen sukupolven näkemyserot. Ne tulevat esiin monina variaatioina paitsi Alfin myös Maggin ja kertojan perheen elämässä. Missä musiikki alkoi ei soi vain duurissa. Nuoruuden huuman alta kuuluu myös vakavia mollisointuja.


NIIN LAVEAA kuin Sundin romaanin kerronta onkin, se vie vääjäämättä mukanaan, kun sille antautuu. Minuun vetoaa erityisesti Lars Sundin toisaalta hyvin perinteinen ja silti yksilölliseltä tuntuva kertomatapa.

Pidän kertojan tavasta olla selvästi esillä, ottaa oma paikkansa tapahtumissa, pysähtyä välillä miettimään jotain kuvaamaansa asiaa tai kääntyä lukijan puoleen selittämään kirjallisia ratkaisujaan tyyliin: Voisin laventaa kuvaustani Alfin älyllisestä kehityksestä monilla yksityiskohdilla, mutta taidan lopettaa tähän.

Juuri kertoja nousee minun luennassani romaanin päähenkilöksi. Häneen kiintyy, ei vain hänen kipeiden lapsuuskokemustensa ja sivullisuutensa takia, vaan hänen inhimillisyytensä vuoksi. Hän on ymmärtäväinen, korostuneen hienotunteinen ja tärkeileväkin, mutta kaikkien hänen tekemistensä ja sanomistensa yllä leijailee lämmin huumori ja kevyt itseironia.

Hän haluaa kirjoittaa romaaninsa sinfoniseen muotoon, jossa erilaiset teemat punoutuvat yhteen, korvautuvat uusilla teemoilla ja nousevat jossain vaiheessa uudelleen esiin, ja juuri sellainen Sundin runsasaineksinen mutta tukevasti koossa pysyvä romaani on.

Runsaat kehut ansaitsee myös romaanin kieli ja kirjailijan ohella teoksen suomentaja Laura Jänisniemi. Tuntuu mukavalta ajatella, että Missä musiikki alkoi -romaani on vasta puoliväli Lars Sundin Pietarsaari-urakassa. Tahdon ehdottomasti tietää, mitä Jakobstadissa tapahtuu vuosituhannen vaihtuessa.
Lars Sund. Kuva Niklas Sandström


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

Anna Soudakova: Varjele varjoani