Annie Ernaux: Nuori mies

 Suhde, jossa sekoittuivat seksi, aika ja muisti 

Annie Ernaux: Nuori mies (Le jeune homme, 2022). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023. 40 s.

Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty, kirjoittaa Annie Ernaux (s. 1940) uusimman teoksensa Nuori mies saatteeksi. Kirja kertoo suhteesta, johon kirjailija ryhtyi 54-vuotiaana itseään lähes kolmekymmentä vuotta nuoremman opiskelijapojan A:n kanssa. Suhde kesti viitisen vuotta, mutta vasta äskettäin tuli aika kirjoittaa siitä eli saattaa asia loppuun asti.

Tutkielma, jollaiseksi kertomusta luonnehditaan takakansitekstissä, on rohkea, terävä ja ajatuksia herättävä kuten nobelistin aiemmatkin teokset ja ansaitsee ehdottomasti tulla luetuksi. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi se on pitänyt julkaista erillisenä teoksena.

Suurella fontilla painetut vajaat 40 sivua olisivat hyvin sopineet muutenkin kuin konkreetisti samoihin kansiin toisen tämänvuotisen Ernaux-suomennoksen eli kirjailijan opiskeluaikaisesta laittomasta abortista kertovan Tapauksen kanssa.

ERNAUX ei muistele suhdettaan nykyhetkestä käsin vaan asemoi itsensä vuosituhannen vaihteen tienoille tilanteeseen, jossa suhde on vastikään päättynyt. Kertoja käy läpi suhteen vaiheita, kokemuksiaan, tunteitaan ja ajatuksiaan ja tekee johtopäätöksiään juuri niin avoimesti ja suoraan, kuin hänelle on tyypillistä.

Suuri ikäero ei aiheuta hänessä minkäänlaista tarvetta selitellä tai puolustautua. Hän kyllä rekisteröi ulkopuolisten kummeksuvat katseet ja tyrmistyneet ilmeet:  - - aivan kuin he olisivat nähneet jotakin luonnonvastaista. Tai mysteerin. He eivät nähneet meitä, he näkivät merkillisellä tavalla insestisen suhteen. Mutta paheksunta ei koettele hänen itsetuntoaan. Häpeän sijasta hän tuntee voitonriemua.

Ikäero on Ernaux'lle ennen kaikkea tutkimuskohde. Oleilu A:n askeettisessa asunnossa ja rakastelu paljaalle lattialle levitetyllä patjalla tuovat mieleen oman opiskeluaikaisen elämän samassa kaupungissa. Koin nyt Rouenissa A:n seurassa esittäväni tuttuja kohtauksia ja eleitä, nuoruuteni näytelmää.

Kokemuksessa on ehkä hiven samaa kuin vanhemmilla, jotka lastensa myötä tuntevat elävänsä toista nuoruuttaan. Samalla kirjoittajalle käy kuitenkin selväksi, että vaikka hän nuoren kumppaninsa kanssa pääsee irti omasta sukupolvestaan ja tuntee olevansa iätön, A:n ja hänen opiskelutovereidensa maailmaan hänellä ei ole pääsyä. Hän on peruuttamattomasti ulkopuolinen.

Nähdessään A:n asunnon ikkunasta sairaalan, jossa oli itse aikanaan abortin aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi, hän miettii yhteensattuman mystisyyttä, mutta ei mainitse, kertooko asiasta rakastetulleen. Ilmeisesti näky kuitenkin aktivoi hänessä halun viedä aiempien teostensa lisäksi myös aborttikokemus loppuun asti eli palauttaa se muistiin ja kirjoittaa siitä.

MUISTOT JA AIKA saavat Nuoressa miehessä, kuten Ernaux'n tuotannossa muutenkin, näkyvän sijan ja liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Kertoja tuntee suhteen ansiosta ajelehtivansa aikakaudesta toiseen. Hän tunnistaa A:n työväenluokkaisessa taustassa, puheissa ja käyttäytymisessä oman entisen itsensä, lapsuutensa ja nuoruutensa ja panee merkille A:n junttimaisuuksia. Kun köyhä ja oppimaton koti on jäänyt taakse, se ei enää kiusaa kertojaa. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että hän suorastaan nauttii asetelmasta.

Nuoren miehen seurassa kertoja tuntee muistinsa jatkuvan loputtomiin, ja kun suhde on vielä kiihkeä ja intensiivinen, hän tulee vasta myöhemmin ajatelleeksi, että hänen pitkän muistinsa vastapari on A:n tuleva muisti, sitten kun kertojaa ei enää ole. Muistin suhteen ollaan siis oikeastaan tasoissa. Sen sijaan vallan käytössä vallitsee epäsuhta.

Kertoja on suhteen rahoittaja. Hän maksaa nautinnostaan mutta ei pidä itseään hyväksikäyttäjänä. Hänen mielestään molemmat osapuolet opettavat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Säännöt kuitenkin sanelee kertoja, ja hän myöntää käyttäneensä valta-asemaansa välistä rumastikin.

Mikä tarkkaan ottaen on nuoren miehen osuus suhteen loppumisessa, ei kirjasta selviä, mutta kun suhde kertojan kokemana alkaa tuntua pelkältä toistolta, A:n tehtävä elämässäni ajan laajentajana oli päättynyt. Kun kirjailija ryhtyy kirjoittamaan abortistaan, A. muuttuu häiriöksi ja joutaa lähteä.

Kertoja on taas mielityössään, vapaa ja onnellinen. 

 

ITSEKÄSTÄ? Sitäkin, mutta rehellistä ja totuudellista. Näin ihmiset käyttäytyvät. Näin yhteiskunta toimii. Ernaux'n käsittelyssä henkilökohtainen muuttuu yleiseksi ja yhteiseksi kokemukseksi.

Annie Ernaux kyseenalaistaa ja rikkoo jähmeitä, ahdistavia ja alistavia tapoja ja käsityksiä ja tekee sen tehokkaasti ja havainnollisesti. Vaikka hän ei juuri lainkaan turvaudu metaforiin, hänen kykynsä poimia menneisyydestä esimerkkitapauksia ja -kohtauksia ja sanoittaa niihin sisältyviä merkityksiä ja tunnelatauksia saa minussa aikaan hyvin eläviä mielikuvia.

Ja Lotta Toivasen suomennos toimii jälleen niin erinomaisesti, ettei huomaakaan lukevansa suomennosta.

Annie Ernaux. Kuva: Éditions Gallimard/Francesca Mantovani