keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

8. maaliskuuta 2017


Hengen kaste minullekin!

Terhi Törmälehdon esikoisromaanissa tarkastellaan helluntailaisuutta nuoren ihmisen näkökulmasta


Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät. Otava 2017. 288 s.


He olivat alkaneet käydä kokouksissa kolmisin, Elsa, Talvi ja Mira - -. Ja he olivat alkaneet toivoa. He olivat kuulleet ihmeellisiä sanoja tavallisten ihmisten puhumina ja paljon puhetta niistä sanoista. Heille oli kerrottu, että kun ihminen kastetaan Pyhällä Hengellä, ihminen alkaa puhua uusilla kielillä.

Vaikka vuoret järkkyisivät on Terhi Törmälehdon (s. 1977) esikoisromaani. Sen päähenkilö kainuulainen lukiolaistyttö Elsa innostuu ystävineen helluntailaisuudesta mm. liikkeen eksoottisuuden vuoksi. Liike korostaa henkikastetta ja Pyhän Hengen mukanaan tuomia armolahjoja, kuten kielillä puhumista ja profetointia. Elsa alkaa olla jo epätoivoinen, kun Mira ja Talvi saavat kielillä puhumisen lahjan ennen häntä, mutta onnistuu viimein kilvoittelussaan hänkin.

Elsa nauroi ääneen kun puhui sanoja joista ei ymmärtänyt yhtäkään, hän sanoi maamla ja sanoi atai, hänen äänensä kohosi, oli pakko huutaa. Jumala käpertyi keräksi ja tuli häneen, oli hänessä ja huusi. Hänessä oli Henki, hänessä oli pyhä, hän eli, ei enää hän, vaan Kristus hänessä.


PAULIINA RAUHALA kirjoitti esikoisromaanissaan Taivaslaulu (2013) lestadiolaisuudesta ja tarkasteli sitä nuoren perheen näkökulmasta. Vilja ja Aleksi ovat olleet hengellisen yhteisönsä jäsenia koko ikänsä, mutta alkavat kipuilla sen kontrollissa, kun raskaudet alkavat olla Viljalle ylivoimaisia. Lestadiolainen liike on romaanin puolisoille rakas, mutta he odottavat sen uudistuvan ja muuttuvan sallivammaksi.

Törmälehdon Elsa on kasvanut körttiläisyyden tuntumassa mutta janoaa ehdottomampaa hengellisyyttä ja liittyy omaisiaan uhmaten helluntalaisten joukkoon. Ylioppilaaksi päästyään hän matkustaa Kolumbiaan opiskelemaan ja  tekemään samalla lähetystyötä. Hengellinen koti ei toisenlaisessa kulttuurissa kuitenkaan tunnu enää täysin varmalta ja oikealta valinnalta, ja Elsa alkaa irtaantua sen vaikutuspiiristä.

Törmälehto rakentaa romaaniaan taitavasti kertomalla vuoron perään lukiolais-Elsan ja aikuisen Elsan lopulta vastakkaisiin suuntiin käymästä hengellisestä kamppailusta.

Syitä luopumiseen löytyy sekä henkilökohtaisista pettymyksistä että ympäristön kohtuuttomista vaatimuksista. Rakkaus kovia kokeneeseen, säikkyyn ja taiteelliseen Manueliin jää yksipuoliseksi, ja ympäristöään tarkkaileva ja elämäänsä pohdiskeleva Elsa joutuu tunnustamaan, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Jyrkkä hyvät-pahat-asetelma ja jako pelastuviin ja kadotettuihin ei päde Bogotassa. Hengelliset liikkeet ovat kuin sissijoukot. Jäsenistö on kirjavaa ja rintamalinjoja lukemattomia.

Tässä maassa moni on muuta kuin sanoo olevansa. On aseista luopuneita sissejä jotka eivät olekaan luopuneet. On aseista luopuneita sissejä jotka eivät ole koskaan sissejä olleetkaan. On sotilaita jotka ovat ryhtyneet sisseiksi, on sisseihin soluttautuneita paramilitaareja. - Elsan asuintoveri Paola tähdentää, että kuka tahansa käy kenen tahansa taistelua, jos hyötyy siitä. Ajatus sopii myös hengellisiin liikkeisiin.


HELLUNTAILAISUUS on Törmälehdolle itse koettua hengellisyyttä. Ei siis ihme, että hän kertoo Elsastaan hyvin todentuntuisesti ja samalla ymmärtäen. Sittemmin yhteisöstä eronneena kirjailija pystyy kuitenkin myös kritisoimaan liikkeen oppeja ja käytänteitä ja tekemään sen huumoriakaan kaihtamatta.

Hauskimpia kohtia romaanissa ovat tyttöjen naiivit haaveet ja rukouspyynnöt poikaystävistä ja tulevista aviopuolisoista, mutta kyllä aikuisuskovaistenkin puheet ja tekemiset huvittavat. Pilkka on Törmälehdon tyylille kuitenkin täysin vierasta, ja satiiria romaanista on turha etsiä.

Vaikka vuoret järkkyisivät on ennen kaikkea kehitystarina. Elsa kääntyy helluntailaiseksi, mutta hän voisi liittyä myös johonkin muuhun hengelliseen, poliittiseen tai mihin tahansa ideologisen liikkeeseen. Kyse on nuoren ihmisen oman tiensä etsimisestä, ja Törmälehdon romaani näyttää, miten altis nuori on vaikutteille. Luulenpa, että itse kullakin on nuoruudessaan samankaltaisia "hurahtamiskokemuksia".

Tutulta tuntuu myös nuoren ihmisen ehdottomuus. Elämä on joko-tai eikä mitään siltä väliltä. On valittava ja on valittava oikein, ja se vaatii uhrauksia. Välirikot toisinajatteleviin ovat väistämättömiä, ja liikkeen seksikiellot aiheuttavat lisää ristiriitoja. Terhi Törmälehto tuntee nuorensa läpikotaisin.


ROMAANIN VAIKUTTAVUUS perustuu paljolti myös sen kieleen. Törmälehto kirjoittaa sujuvaa ja kaunista kieltä ja värittää sitä hengellisellä diskurssilla. Koska kirjailija hallitsee helluntailaisyhteisön kielenkäytön suvereenisti, kohtaukset tuntuvat tosilta ja ohuetkin henkilöhahmot uskottavilta.

Terhi Törmälehto. Kuva: Kari Hautala
Uskottavaa on myös romaanin kielillä puhumisen kieli. On kiinnostava tietää, että Törmälehto on tehnyt pro gradu -työnsä kielillä puhumisen äännerakenteesta (Pyhää puhetta ja salattuja sanoja). Niinpä hän tietää sekä kokijan että tutkijan tarkkuudella, millaista kieltä hänen romaanihenkilönsä Hengen täyttäminä puhuvat.

Vaikka vuoret järkkyisivät on siis kaikin puolin onnistunut esikoisromaani arasta ja ajatuksia herättävästä aihepiiristä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti