sunnuntai 12. helmikuuta 2017

12. helmikuuta 2017






Kuhinaa kuin muurahaiskeossa 

Harry Salmenniemen novellit eivät ole vakiokamaa 


Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja. Siltala 2017. 177 s.


En halua kirjallisuuskenttää, jossa julkaistaan tasalaatuista ja riskitöntä kamaa. Mieluummin paskoja kirjoja ja paljon epäonnistumista ja sitten jotain mahtavaa väliin. Kun sä avaat sen kentän, niin se on kuhiseva muurahaiskeko, eikä mikään kiva pieni kiviasetelma.

Lainaus on Harry Salmenniemen (s.1983) reilun vuoden takaisesta Image-lehden haastattelusta (Image 29.12.2015). Nyt viiden runokokoelman runoilija on lähtenyt ristiretkelle novellistiikkaan. Äskerttäin ilmestynyt Uraanilamppu ja muita novelleja on ehtinyt saada lehdissä jo ihastuneita vastaanottoja.

Kokeellisuutta ja anarkiaa peräänkuuluttava kirjailija tekee niin kuin puhuu. Uraanilamppu tuskin loistaa kovin kirkkaasti perinteistä novellikerrontaa halajavalle, mutta erilaista ja erikoista kaipaavalle se on kuin ilmestys pimeyden keskellä  (Aamulehti 7.2.2017). Eniten aplodeja antanevat kirjallisuuskentällä työkseen touhuavat.


KOKOELMAN novelleista viisi rakentuu näkyvän pohjatekstin päälle. Kolme niistä, Uraanilamppu, Krematorio ja Maailma ja maailmat, edustavat selkeimmin perinteistä novellia, eikä ihme, kun taustalta löytyvät Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti, M. Hytösen Uni ja Teuvo Pakkalan Veli.

Näiden lineaarisesti etenevien tekstien sijainti kirjan alussa ja lopussa on kuin kääre pirstaleisempien tekstien ympärillä. Paketti pysyy hyvin kasassa. Silti on turha luulla, että kirjailija olisi näissäkään novelleissaan luopunut kokeilevuudesta. Jos malttaa kerrata pohjatekstit, retkeilyyn Salmenniemen versioissa tulee lisää tehoja.

Myös novelleilla Piilodepressio ja Ohjaaja on pohjamateriaalinsa, mutta ne ovat tietotekstejä J.P.Roosilta ja Mika Taanilalta. Mielikuvituksellista, turisteille tarkoitettua rakennuskompleksia kohta kohdalta esittelevän novellin Kompleksi ohessa kulkee kuvia Giovanni Battista Piranesin hurjista vankilaetsauksista. Huvittaa ja hirvittää!


NAURETTAVA, mieletön ja hullunkurinen ovat ehkä parhaita sanoja kuvaamaan useimpia tilanteita ja tiloja, joihin Salmenniemen novellien enemmän tai vähemmän vinksahtanut päähenkilö, yleensä mies, on joutunut. Puhuja on joko täynnä itseään, pahasti hädissään tai molempia yhtä aikaa.

Tunnet itsesi kuninkaaksi -novellin urheilija suorastaan puhkuu egoaan, kun taas Ohjaajan nimihenkilöä jurppii vielä vanhoilla päivillä uran alkuvuosien  kaltoinkohtelu. Hullunkurisin on Miksi koskit penikseeni? -novellin mies, jonka pasmat sekoavat totaalisti odottamattomasta pikkuseikasta. Koko novelli rakentuu miehen kysymyksille.

Monen novellin aiheena on tavalla tai toisella taide. Kertomuksessa Salmenniemi avaa, paloittelee ja kokoaa kertomusta lajityyppinä kuin patologi ruumista. Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani -novellissa katsotaan, mitä tapahtuu kirjailijaminän ja kustannustoimittajan kohdatessa. Itsesäälissään piehtaroiva kirjailija on säälittävä, mutta kriittis-humoristisessa läpivalaisussa on muutakin:

   Kuvaan kertomuksissani tuskaani, mutta ne tulkitaan puheenvuoroiksi ihmisen tilasta, kulttuurisesta umpiosta, maailman väsymisestä, miehen ja naisen kipupisteista, sairaudesta ja kohtalosta.
   Kaikesta löydetään kaikkia, ja kukin tuo omansa siihen mitä hän lukee. Kaikilla on oma teoriansa, jonka sisällä heidän ajattelunsa vaeltaa.
   Lukeminen ja kirjoittaminen on mielivaltaista. Hahmot ovat mielivaltaisia, kertomukset ovat mielivaltaisia, opetukset ovat mielivaltaisia.
   Lukijat oivat hulluja mutta eivät ymmärrä sitä.
   Lukijat eivät koskaan ymmärrä minun tuskaani.
   En ole koskaan kirjoittanut mitään tuskastani. En ole koskaan ollut rehellinen, ja juuri siksi olen menestynyt.
   - Olen aivan tyhjä. Olen keksinyt itseni.


KIINNOSTAVIKSI Uraanilampun novellit tekee niiden yllättävyys ja arvoituksellisuus. Miten ne oikein rakentuvat? Mitä ne torjuvat ja vieroksuvat? Mitä kaikkea niihin sisältyy? Mitä niistä on siivottu? Mihin ne pyrkivät? Mistä ne viis veisaavat? Kieli vie mutta mihin? Ainakin vanhasta pois.

Jotkut novelleista tuntuvat paisutelluilta vitseiltä (Fantastinen salaatti, Toiminta, Miksi koskit penikseeni?) mutta ovat ideoina hauskoja ja kirjan kokonaisuutta ajatellen paikallaan. En siis marise niistäkään.

Uraanilamppu on omaperäinen, originelli novellikokoelma. Kuhiseva muurahaiskeko, ei mikään kiva pieni kiviasetelma.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti