keskiviikko 11. helmikuuta 2015

11. helmikuuta 2015


Opin sauna autuas aina? 

Narnian luojan hurjat kouluvuodet


C. S. Lewis: Ilon yllättämä (Surprised by Joy, 1955). Suom. Ritva Miettinen. Kirjapaja 1986, 2. painos 2013. 282 sivua.


Jos Belfastissa törmää luonnollisen kokoiseen pronssipatsaaseen, joka esittää miestä kurkistamassa suureen vaatekaappiin, ei ole epäilystäkään siitä, kenen jäljillä on. Oxfordista löytyy pubi The Eagle and Child, jossa sama mies on istuksinut keskustelemassa kirjallisuudesta mm. J. R. R. Tolkienin kanssa. Kyse on tietysti Narnia-sarjan luojasta C. S. Lewisistä.

Clive Staples Lewis syntyi Belfastissa 1898. Ensimmäisen Narnia-kirjansa Velhon ja leijonan ilmestyessä hän oli jo 52-vuotias ja toiminut opettajana Oxfordissa 25 vuotta. Vaikka mm. Tolkien suhtautui aluksi torjuen Lewisin kummalliseen lastenkirjainnostukseen, ensimmäisen osan ilmestyttyä kirjoja alkoi syntyä vuosittain ja lukijoita riitti.

Ajatus fantasiamaailmaan sijoittuvasta lastenkirjasta ei tullut Lewisille yhtäkkiä. Se oli muhinut hänen mielessään nuoruusvuosilta saakka. Tämä käy hyvin ilmi kirjailijan omaelämäkerrallisesta teoksesta Ilon yllättämä, jonka suomennoksesta on pari vuotta sitten otettu uusi painos. Lewis kertoo kirjassa lapsuus- ja nuoruusvaiheistaan aina 1920-luvun lopulle, tosin yllättävästä näkökulmasta. Esipuheessaan hän nimittäin ilmoittaa: "Kirjani tarkoitus on kertoa uskoontuloni tarina."

Kirjailijan koulu- ja opiskeluaikainen matka ateistista kristityksi on toki kiinnostavaa, joskin paikoin vavalloista ja vastareaktioitakin herättävää luettavaa. Minun uteliaisuuttani ruokki kuitenkin enemmän englantilaisen koulupojan ja tulevan opettajan ja kirjailijan kasvatuksen ja koulutuksen kuvaus.


ASIANAJAJAISÄN ja papin tyttären poikana Lewisin ja hänen kolme vuotta vanhemman veljensä elämä oli taloudellisesti turvallista ja kasvatus yhteiskuntaluokan mukaista. Lastenhoitajan tilalle tuli aikanaan kotiopettaja ja hänen jälkeensä ensimmäinen koulu kaukana Englannissa.

Tästä kaksi vuotta kestetystä muutaman sisäoppilaan "keskitysleiristä", jota kaksi opettajaa Ukko ja hänen poikansa keppeineen ylläpitivät, äidistään juuri orvoksi jääneellä Lewisillä ei ole mitään myönteistä sanottavaa. Senjälkeiseen aikaan collegeen valmistavassa koulussa Wyvernessä, Irlannissa, liittyy jo hyviäkin muistoja. Parasta oli Wagnerista ja pohjoismaisesta mytologiasta innostuminen ja lapsuuden mielikuvitusmaailman elpyminen.

Omiin maailmoihin vetäytymisestä tulikin tarpeellinen hengissä selviytymisen keino collegeen siirtymisen myötä. Lewis kritisoi armottomasti Wyvernen collegen kaltaisia yksityisiä sisäoppilaitoksia ja niihin pesiytyneitä käytänteitä: valvojaoppilassysteemiä, klubeja ja pakollisia urheiluotteluja, tekopyhyyttä ja nöyristelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä ja suoranaista sadismia.

Hän kirjoittaa: "En ole koskaan nähnyt joukkoa, jossa kilpailu olisi ollut niin armotonta, joka olisi ollut niin snobismin ja lakeijamaisuuden läpitunkema ja jossa hallitseva luokka olisi ollut niin itsekäs ja luokkatietoinen ja proletariaatti niin nöyristelevä ja vailla minkäänlaista solidaarisuutta tai yhteisen kunnian tuntoa." - Ja kaiken tämän takana oli ajatus "yhteiskuntaelämään valmentautumisesta"!

Ei ihme, että Lewis itsekin tuohtuu ja väittää, että Englannin älymystön ovat ainakin 1900-luvun alkupuoliskolla kansoittaneet katkerat, aggressiiviset, skeptiset, repivät ja kyyniset miehet, hyvin monet juuri yksityiskoulujen kasvatteja.

Lukijana alkaa miettiä omankin maansa koulujärjestelmiä, niiden vaikutuksia ja kantomatkoja.


VELHOSSA JA LEIJONASSA seikkailevat sisarukset pääsevät fantasiamaahan Narniaan professorisetänsä Digory Kirken, Lewisin alter egon, vaatekaapin kautta. Samalla avauksella sinne astuvat myös kristillinen symboliikka ja antiikin kirjallisuus, joilla molemmilla on ollut oleellinen sijansa Lewisin elämässä.

Ilon yllättämää lukiessa alkaa löytää Narnian tarinoista yhä enemmän viitteitä niiden kirjoittajan ajatuksiin ja vaiheisiin, varsinkin lapsuuteen. Samalla C. S. Lewisin elämäntarina alkaa kiinnostaa muiltakin osin.

Miten 19-vuotispäivänään rintamalle joutunut Lewis hoiti lupauksensa huolehtia kaatuneen ystävänsä äidistä ja sisaresta? Elämäkerrat tarjoavat jotain tietoa, mutta kirjailija itse on ollut järjestelyjen suhteen varsin vaitonainen. Poikamieselämää pitkään viettäneen Lewisin lyhyeksi jääneestä avioliitosta syöpään menehtyneen amerikkalaiskirjailijan Joy Davidmanin kanssa tiedetään jo enemmän. Sitä on tehnyt tunnetuksi myös Richard Attenboroughin ohjaama elokuva Shadowlands (Varjojen maat).

Silti Lewisin henkilökuva jää monella tapaa arvoitukselliseksi. Esimerkiksi Ilon yllättämä vaikuttaa hyvinkin avoimelta ja totuuteen tähtäävältä, mutta samalla sen kirjoittaja valikoi silmiinpistävän huolellisesti mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta. Ehkä C. S. Lewisin tuotanto on senkin vuoksi säilyttänyt kiinnostavuutensa.

1 kommentti:

  1. Jossain taivaskanavalla näin toissa vuonna dokumentin, joka käsitteli Narnia-sarjan analogiaa aurinkokunnan planeettajärjestelmään - kirjan nimi taitaa olla Planet Narnia. Velho ja Leijona yhdistettiin siinä muistaakseni Saturnukseen, ja jotenkin sen piti selittää myös Joulupukin ilmestymisen tarinaan...Joulupukki minua on siinä kirjassa vähän häirinnyt, taisi häiritä myös Tolkienia, on niin eri kategorian taruhahmo kuin kaikki faunit ja kentaurit.

    Ilon yllättämä on mielenkiintoinen kirja, sen luettuani piti joskus lukea myös Paholaisen kirjeopisto mutta jälkimmäinen jäi!

    VastaaPoista