Kirjareppu

20. elokuuta 2015 Hotakaisella henkireikiä syntyy puhumalla ja puukolla  Kari Hotakainen: Henkireikä. Siltala 2015. 200 s. Kaikilta menee joskus hermot. Mutta ne tulevat takaisin, jos niitä huhuilee. Kuin eksyneitä. Hermonriekaleet lentelevät kauppakeskusten hälyisillä käytävillä ja parkkihallien kaikuisissa holveissa. Ne menevät ja tulevat. Niitä koetellaan ja testataan korkeissa lämpötiloissa. Minun saapuessani paikalle hermot ovat menneet ja tehtäväni on selvittää, keneltä ne menivät ensin ja mitä tekivät ne, joilla ne hetken aikaa vielä olivat. Kirjailijoilla on oma persoonallinen äänensä. Sitaatista kuulee selvästi Kari Hotakaisen äänen . Jotkut kuulevat siinä myös Martti Suosalon  puhetta. Varsinaisesti repliikki kuuluu kuitenkin rikoskomisario Arto Jylhämölle tai hänelle anonyyminä. Kari Hotakaisen Henkireikä  on nimittäin romaaniversio viime keväänä Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon tulleesta monologinäytelmästä Palvelija.  N...

 17. elokuuta 2015 Realismia ja mytologiaa  Katja Ketun Yöperhonen jatkaa Kätilön linjoilla                                                          Katja Kettu: Yöperhonen. WSOY 2015. 326 s. On vuosi 1939. Rajavartiolaitoksen päällikön, valkokenraali Henrik Malisen kuopus Irga hiihtää rajan yli Suureen Seikkailuun. On syy. On hotka. Suenhammas, neuvostoliittolainen agitaattori, odottaa luokseen raskaaksi ryskimäänsä 15-kesäistä Petsamon tyttöä. Ainakin Irga uskoo niin. Katja Ketun romaani Yöperhonen jatkaa monessa suhteessa samoilla linjoilla kuin neljän vuoden takainen Kätilö . Jälleen sitkeä ja rohkea nainen taistelee hengestään ja onnestaan keskellä väkivaltaa ja kuolemaa. Kätilö-romaanin punaäpärä Vikasilmä-Villisilmä on Yöperhosessa tynkäkieleksi rusikoitu Mykkäläinen-Villilintu, ja Titovkan vankileiri o...

13. elokuuta 2015 Lähiöelämää amerikkalaisittain  George Saundersin novellit naurattavat ja hirvittävät George Saunders: Joulukuun kymmenes. Suom. Markku Päkkilä. Siltala 2015. 230 s. Yhdysvaltalaisen George Saundersin (s. 1958) ensimmäinen suomennettu teos, novellikokoelma Joulukuun kymmenes on kerännyt lehtiarvosteluissa ristiriitaisia kommentteja. Kun yksi kehuu kokoelmaa yhtenäiseksi, hullunhauskaksi, tukevasti tämän päivän Yhdysvaltoihin ankkuroituvaksi ja "moraalisella ilotulituksella tekopyhyyden taivasta rummuttavaksi" (Jukka Petäjä, HS 14.6.2015), toinen moittii sitä hajanaiseksi, vähäveriseksi ja sarkasmiltaan väsyneeksi "tyhmempien päällä pomppimiseksi" (Pekka Jäntti, Keskisuomalainen 27.5.2015). Ketä pitäisi uskoa? Parasta tutustua Saundersiin itse. ALUSSA on kieltämättä hankaluuksia, mutta ennen kaikkea kirjallisista syistä. Saundersin tapa mennä henkilöidensä pään sisälle ja edetä heidän ajatustensa ja poukkoileva...

9. elokuuta 2015 Vanhukset valloittavat kaunokirjallisuuden kenttää  Vuorossa on Eino Heikkinen, 90 v. Kaunokirjallisuuden päähenkilöinä olen viime aikoina törmännyt yhä useammin ikäihmisiin. Voi olla, että ilmiöllä on jotain tekemistä vanhusväestön kasvun ja omien ikävuosieni karttumisen kanssa, mutta syyt voivat olla myös kirjallisia. Pitkään elämään mahtuu monenlaista kerrottavaa ja paljon erilaisia vaiheita, eikä ainoastaan henkilökohtaisia vaan myös historian vaiheita. Juuri vanhat ihmiset kokemuksineen ja tarinoineen voivat olla kirjailijalle suoranaisia aarreaittoja. Toisaalta vanhan näkökulma nykymaailmankin tapahtumiin saattaa olla yllättävän hedelmällinen. Toisenlaiseen elämään kasvanut ja tottunut katselee ympärilleen kuin muukalainen. Oudot ja hullunkuriset piirteet on helpompi huomata sivusta kuin keskeltä. Iäkkään henkilönsä näkökulmasta kirjailija pääsee esittämään luontevasti nykymenon kritiikkiä. Kuoleman lähestyessä ihminen tekee tiliä eläm...

26. heinäkuuta 2015 Tapaus Stoner  eli epäonnistujan onnistunut elämä John Williams: Stoner. Suom. Ilkka Rekiaro. Bazar 2015. 306 s. John Williamsin (1922-1994)  puoli vuosisataa sitten ilmestynyt mutta vasta viime keväänä suomeksi saatu romaani Stoner on tapaus  kahdessakin mielessä. Se on sekä kertomus erään henkilön elämästä että merkittävä kaunokirjallinen teos, "suurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut", väitti  The New Yorker   lokakuussa 2013. Itsekin tutkijana ja yliopisto-opettajana toiminut kirjailija kertoo Stoner -romaanissaan kaltaisestaan miehestä, jolle työ kirjallisuuden parissa on kaikki kaikessa. Päähenkilöä William Stoneria voisi hyvinkin kutsua työn sankariksi, vaikka hänen elämänsä muutoin on kaikkea mutta kuin sankarillista. Akateemisella urallaan Missourin yliopistossa Stoner yltää vain apulaisprofessoriksi, aviolittonsa hän ymmärtää epäonnistuneeksi jo kuukauden kuluttua häistä, ja ainoast...

9. heinäkuuta 2015 Isä, tytär ja uskominen Rein Raud: Rekonstruktio (Rekonstruktsioon). Suom. Hannu Oittinen. Like 2015. 288 s. Virolaisen Rein Raudin romaani Rekontruktio  voi karkottaa lukijoita erikoisen nimensä vuoksi. Romaani on kuitenkin saanut 2012 Viron valtion kirjallisuuspalkinnon ja osoittautuu alusta alkaen erittäin mielenkiintoiseksi. Kirjan minäkertojalle, keski-ikäiselle ympäristöekologille Enn Padrikille, on annettu elinaikaa enää puolesta vuodesta vuoteen. Hänen ainoa lapsensa, aikuinen tytär Anni, on viisi vuotta sitten ollut mukana mystisessä joukkoitsemurhassa syrjäisessä maatalossa lähellä Viljandia. Asian käsittely on ollut aiemmin isälle liian tuskallista, mutta ennen kuolemaansa hän haluaa selvittää tyttärensä motiiveja ja alkaa etsiä haastateltavakseen ihmisiä, jotka ovat olleet tekemisissä tytön kanssa. Olen ottanut vastaan sen, minkä olen heistä irti saanut, koonnut sitten yksityiskohtien ryteiköstä kokonaiskuvan, ja nyt tiedän ...

3. heinäkuuta 2015 Haa, sanoo Britt-Marie ja tarjoaa valloittavaa kesäseuraa Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä (Britt-Marie var här). Suom. Riie Heikkilä. Otava 2015. 376 s. Britt-Marie sanoo usein niin. "Haa." Ei "hahaa" niin kuin nauraessa vaan pikemminkin niin kuin "ahaa", kun se lausutaan äärimmäisen pettymyksen vallassa. Niin kuin ihminen, joka löytää kylpyhuoneen lattialta märän pyyhkeen. "Haa." Britt-Marie puristaa aina huulensa tiukasti yhteen sanottuaan "haa" ilmaistakseen että se on hänen viimeinen kommenttinsa asiaan. Harvoin se tosin on ihan niin." Britt-Marie on ruotsalaisen Fredrik Backmanin 63-vuotias jämäkkä sankaritar, joka hylkää uskottomaksi paljastuneen miehensä ja huristelee rämällä autollaan aloittamaan uutta elämää surkeaan, talouskriisin runtelemaan pikkukaupunkiin Borgiin. Kaupungin palveluista vastaa enää pizzeria, mutta se ei Britt-Marieta hidasta, kun hän ryhtyy neljänkymmenen vu...