20. helmikuuta 2016
Talvinen matka kulttuurihistoriaan
Ian Bostridge: Schubertin Talvinen matka. Winterreise. Suom. Sampsa Laurinen. Basam Books 2015. 506 s.
Aluksi kiitos Reetta Meriläiselle. Ilman hänen mainiota kolumniaan (Helsingin Sanomat 12.1.2016) Ian Bostridgen mukaansa tempaava teos Schubertin Talvinen matka olisi saattanut jäädä löytymättä, niin kovasti kuin olenkin vuosien mittaan nauttinut Schubertin Winterreise-laulusarjasta.
Englantilainen tenori ja Oxfordin yliopiston musiikin professori Ian Bostridge (s. 1964) on esittänyt Schubertin Winterreisea eri puolilla maailmaa 30 vuoden ajan eli lukemattomia kertoja ja tuntee näin ollen Wilhelm Müllerin runot ja Franz Schubertin laulut läpikotaisin. Kun hän lisäksi on väitellyt tohtoriksi aiheenaan uuden ajan historia ja kirjoittaakin erinomaisesti, hänen matkassaan taivaltaminen on silkkaa nautintoa.
Franz Schubert sävelsi 24-osaisen laulusarjansa elämänsä loppupuolella. Schuberthan kuoli Wienissä vuonna 1828 31-vuotiaana ilmeisesti syfiliksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Terveyden heikkeneminen vaikutti myös mielialaan, joka saattoi hyvinkin saada vastakaikua Müllerin melankolisista runoista. Kun Schubert esitteli laulusarjaansa ystävilleen, hänen kerrotaan sanoneen, että hän piti siitä enemmän kuin aiemmista lauluistaan ja arveli muidenkin ennen pitkää tuntevan samoin.
Säveltäjä oli oikeassa. Laulusarjan romanttinen ahdistus, Angst, vetoaa edelleen, eiväthän suru, pettymys, yksinäisyys, vieraudentunnot ja kylmyyden kokemukset ole ihmiselämästä mihinkään kaikonneet.
Toivon, että keräämäni moninainen aineisto kirkastaisi, täsmentäisi ja syventäisi Winterreisen meissä herättämää vastakaikua, vahvistaisi teoksen vaikutusta niihin, joille se on jo tuttu, ja saattaisi tämän musiikin niidenkin ulottuville, jotka eivät vielä ole sitä tai siitä koskaan kuulleet.
Bostridge kirjoittaa teoksensa alkajaisiksi, että kirjaan voi hyvin tutustua myös musiikkiin vihkiytymätön, ja väite todella pitää paikkansa. Schubertin musiikin erittelyn ohessa kirjoittaja puhuu paljon mm. laulujen esittämisestä. Mutta erityisen paljon Bostridgen kirja tarjoaa laulujen syntyyn ja syntyaikaan liittyvää yleistä tietoa, jopa niin paljon, että runsaudensarvi-vertaus on kerrankin ihan paikallaan.
LUVUT etenevät lauluittain. Usein kirjoittaja poimii laulusta jonkin merkitsevän yksityiskohdan, josta avautuu näköala laulun syntyajan kulttuuriin, politiikkaan, elämäntapaan, luontoon, uskontoon, tieteisiin jne. Vaikka ei ole kyse säveltäjän elämäkerrasta, sekin tulee vähitellen hahmotelluksi.
Todellisuus on aina ollut sirpaleinen, ei sen eheämpi nyt, ennen tai jälkeen Winterreisen, kirjoittaa Bostridge ja antaa samalla oikeutuksen niin itse Winterreisen tietynlaiselle hajanaisuudelle kuin omalle kollaasimaiselle kirjoitustyylilleen. Tekstissä tehdään tavan takaa huimia aikahyppyjä, ja makrokosmoksesta siirrytään vaivatta mikromaailmaan ja päinvastoin
Kirjoittaessaan avauslaulun yhteydessä koko sarjalle ominaisesta vieraantumisteemasta Bostridge taustoittaa erittelyään niin Byronilla ja Goethellä kuin Beckettilläkin, ja päätöslaulun "hurdigurdi" eli kampiliira tulee Bostridgen tulkinnassa vastaansanomattoman lähelle Bob Dylanin "jingeljangelia" eli tamburiinia. Lehmukseen, tuuliviiriin ja varikseen liittyy paljon enemmän kulttuurisia kytkentöjä kuin olemme kuunaan kuvitelleet, ja Lepo-laulun miilunpolttajan majasta kirjoittaja lähettää lukijalleen jännittäviä poliittisia piiloviestejä.
Runsas kuvitus tukee tekstiä tehokkaasti ja hauskasti. Runoissa esiintyviä fysikaalisia ilmiöitä, vaikkapa haloaurinkoja, havainnollistetaan kuvilla ja kaavioilla, Kevätunelma-laulun ikkunoihin piirtyvistä jäisistä lehdistä kirjoittaja saa aiheen esitellä lumikiteiden kirjoa, ja Harmaahapsi-runon elävöittämiseksi on tarjolla kuvia sekä naparetkeilijästä että Titanicin stuertin äkkiharmaantumisesta.
Välistä voi tuntua siltä, että kultturikartoitukset liukuvat epämääräisen kauas itse laulusta, mutta aina kirjoittajan "harharetket" näyttävät lopulta perustelluilta ja hänen pohdintojensa lopputulokset vähintäänkin mahdollisilta. Bostridgen tietämys on laaja-alaisuudessaan vaikuttava, vakuuttava ja valloittava.
KUVATAITEET saavat laulusarjan erittelyssä huomattavan suuren roolin. Erityisasemaan nousee ansaitusti Caspar David Friedrich maalauksineen. Kun Bostridge yhdistää Varis-laulun erittelyynsä Friedrichin maalauksen Ranskalainen sotilas metsässä, hän kirjoittaa: On mahdollista, että Müller näki Fiedrichin maalauksen, mutta siitä ei ole varmuutta. Joka tapauksessa maalauksen ja laulun temaattinen yhteys viekoittelee.
Juuri tästä on Bostridgen tarjoamassa kulttuurikylvyssä paljolti kyse: mahdollisista yhteyksistä ja viekoittelevasta tulkinnasta.
Elleivät maalaukset suoranaisesti liittyisikään lauluihin, ne auttavat ymmärtämään paremmin ajan ilmapiiriä. Kun Bostridge yhdistää Schubertin Yksinäisyys-laulun hahmon Friedrichin Vaeltajaan sumumeren yllä, enää ei liikuta pelkästään metafyysisissä tunnelmissa, vaan kuvaan astuu myös politiikka. Laulu saa lisää vivahteita.
Jos Ian Bostridgen tutkimusmatkaa Winterreiseen pitäisi luonnehtia lyhyesti, puhuisin hengenheimolaisuudesta. Sitä henkii Bostridgen asenne Winterreisen luojiin Mülleriin ja Schubertiin, ja sen varaan Bostridge rakentaa poikkitaiteelliset ja -tieteelliset retkensä rakastamansa laulusarjan avaamiseksi.
Lukekaa ja kuunnelkaa. Youtubesta löytyy erilaisia Winterreise-tulkintoja. Siellä voi tutustua myös Ian Bostridgen tulkintaan.
Talvinen matka kulttuurihistoriaan
Ian Bostridge: Schubertin Talvinen matka. Winterreise. Suom. Sampsa Laurinen. Basam Books 2015. 506 s.
Aluksi kiitos Reetta Meriläiselle. Ilman hänen mainiota kolumniaan (Helsingin Sanomat 12.1.2016) Ian Bostridgen mukaansa tempaava teos Schubertin Talvinen matka olisi saattanut jäädä löytymättä, niin kovasti kuin olenkin vuosien mittaan nauttinut Schubertin Winterreise-laulusarjasta.
Englantilainen tenori ja Oxfordin yliopiston musiikin professori Ian Bostridge (s. 1964) on esittänyt Schubertin Winterreisea eri puolilla maailmaa 30 vuoden ajan eli lukemattomia kertoja ja tuntee näin ollen Wilhelm Müllerin runot ja Franz Schubertin laulut läpikotaisin. Kun hän lisäksi on väitellyt tohtoriksi aiheenaan uuden ajan historia ja kirjoittaakin erinomaisesti, hänen matkassaan taivaltaminen on silkkaa nautintoa.
 |
| Franz Schubert Kuva: Wilhelm August Rieder / Wikimedia |
Säveltäjä oli oikeassa. Laulusarjan romanttinen ahdistus, Angst, vetoaa edelleen, eiväthän suru, pettymys, yksinäisyys, vieraudentunnot ja kylmyyden kokemukset ole ihmiselämästä mihinkään kaikonneet.
Toivon, että keräämäni moninainen aineisto kirkastaisi, täsmentäisi ja syventäisi Winterreisen meissä herättämää vastakaikua, vahvistaisi teoksen vaikutusta niihin, joille se on jo tuttu, ja saattaisi tämän musiikin niidenkin ulottuville, jotka eivät vielä ole sitä tai siitä koskaan kuulleet.
Bostridge kirjoittaa teoksensa alkajaisiksi, että kirjaan voi hyvin tutustua myös musiikkiin vihkiytymätön, ja väite todella pitää paikkansa. Schubertin musiikin erittelyn ohessa kirjoittaja puhuu paljon mm. laulujen esittämisestä. Mutta erityisen paljon Bostridgen kirja tarjoaa laulujen syntyyn ja syntyaikaan liittyvää yleistä tietoa, jopa niin paljon, että runsaudensarvi-vertaus on kerrankin ihan paikallaan.
LUVUT etenevät lauluittain. Usein kirjoittaja poimii laulusta jonkin merkitsevän yksityiskohdan, josta avautuu näköala laulun syntyajan kulttuuriin, politiikkaan, elämäntapaan, luontoon, uskontoon, tieteisiin jne. Vaikka ei ole kyse säveltäjän elämäkerrasta, sekin tulee vähitellen hahmotelluksi.
Todellisuus on aina ollut sirpaleinen, ei sen eheämpi nyt, ennen tai jälkeen Winterreisen, kirjoittaa Bostridge ja antaa samalla oikeutuksen niin itse Winterreisen tietynlaiselle hajanaisuudelle kuin omalle kollaasimaiselle kirjoitustyylilleen. Tekstissä tehdään tavan takaa huimia aikahyppyjä, ja makrokosmoksesta siirrytään vaivatta mikromaailmaan ja päinvastoin
Kirjoittaessaan avauslaulun yhteydessä koko sarjalle ominaisesta vieraantumisteemasta Bostridge taustoittaa erittelyään niin Byronilla ja Goethellä kuin Beckettilläkin, ja päätöslaulun "hurdigurdi" eli kampiliira tulee Bostridgen tulkinnassa vastaansanomattoman lähelle Bob Dylanin "jingeljangelia" eli tamburiinia. Lehmukseen, tuuliviiriin ja varikseen liittyy paljon enemmän kulttuurisia kytkentöjä kuin olemme kuunaan kuvitelleet, ja Lepo-laulun miilunpolttajan majasta kirjoittaja lähettää lukijalleen jännittäviä poliittisia piiloviestejä.
Runsas kuvitus tukee tekstiä tehokkaasti ja hauskasti. Runoissa esiintyviä fysikaalisia ilmiöitä, vaikkapa haloaurinkoja, havainnollistetaan kuvilla ja kaavioilla, Kevätunelma-laulun ikkunoihin piirtyvistä jäisistä lehdistä kirjoittaja saa aiheen esitellä lumikiteiden kirjoa, ja Harmaahapsi-runon elävöittämiseksi on tarjolla kuvia sekä naparetkeilijästä että Titanicin stuertin äkkiharmaantumisesta.
Välistä voi tuntua siltä, että kultturikartoitukset liukuvat epämääräisen kauas itse laulusta, mutta aina kirjoittajan "harharetket" näyttävät lopulta perustelluilta ja hänen pohdintojensa lopputulokset vähintäänkin mahdollisilta. Bostridgen tietämys on laaja-alaisuudessaan vaikuttava, vakuuttava ja valloittava.
KUVATAITEET saavat laulusarjan erittelyssä huomattavan suuren roolin. Erityisasemaan nousee ansaitusti Caspar David Friedrich maalauksineen. Kun Bostridge yhdistää Varis-laulun erittelyynsä Friedrichin maalauksen Ranskalainen sotilas metsässä, hän kirjoittaa: On mahdollista, että Müller näki Fiedrichin maalauksen, mutta siitä ei ole varmuutta. Joka tapauksessa maalauksen ja laulun temaattinen yhteys viekoittelee.
 |
| Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818 |
Juuri tästä on Bostridgen tarjoamassa kulttuurikylvyssä paljolti kyse: mahdollisista yhteyksistä ja viekoittelevasta tulkinnasta.
Elleivät maalaukset suoranaisesti liittyisikään lauluihin, ne auttavat ymmärtämään paremmin ajan ilmapiiriä. Kun Bostridge yhdistää Schubertin Yksinäisyys-laulun hahmon Friedrichin Vaeltajaan sumumeren yllä, enää ei liikuta pelkästään metafyysisissä tunnelmissa, vaan kuvaan astuu myös politiikka. Laulu saa lisää vivahteita.
Jos Ian Bostridgen tutkimusmatkaa Winterreiseen pitäisi luonnehtia lyhyesti, puhuisin hengenheimolaisuudesta. Sitä henkii Bostridgen asenne Winterreisen luojiin Mülleriin ja Schubertiin, ja sen varaan Bostridge rakentaa poikkitaiteelliset ja -tieteelliset retkensä rakastamansa laulusarjan avaamiseksi.
Lukekaa ja kuunnelkaa. Youtubesta löytyy erilaisia Winterreise-tulkintoja. Siellä voi tutustua myös Ian Bostridgen tulkintaan.
 |
| Ian Bostridge Kuva: Sim Canetty-Clarke |
Kommentit
Lähetä kommentti