Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2025.

Milla Ollikainen: Mathilda

Kuva
Hvitträskin kaksi valtiatarta    Milla Ollikainen: Mathilda. WSOY 2025. 252 s.      Mathilda ahtautui peilipöydän ääreen samalle penkille Lojan viereen. Hän katsoi peilistä ensin itseään, sitten Lojaa. /  "Me olemme Hvitträskin kaksi kaunista", Mathilda sanoi. "Ja meistä tulee varmasti hyviä ystäviä."  / Loja hymyili, katsoi hymyään ja korjasi sitä leveämmäksi. / Hän ei ollut siitä lainkaan niin varma. Eletään maaliskuuta 1904. Kirkkonummen Hvitträskissä valmistaudutaan kahden parin vihkimiseen. Arkkitehdit Eliel Saarinen ja Herman Gesellius astuvat avioon, Saarinen jo toisen kerran. Saarisen uusi puoliso on Geselliuksen sisar Loja (Louise) , Geselliuksen morsian on Eliel Saarisen edellinen vaimo Mathilda (o.s. Gyldén) . Kuvio on jo itsessään mielenkiintoinen, mutta erikoiseksi tapauksen tekee pariskuntien asumisjärjestely. Yhtiökumppanit Saarinen, Gesellius ja Armas Lindgren  olivat rakennuttaneen Hvitträskiin yhteisen erämaa-ateljeen sillä mi...

Soili Pohjalainen: Perätilassa

Kuva
  Kirjailijalle kymmenen pistettä!    Soili Pohjalainen: Perätilassa. Atena 2025. 206 s. - Lapselle kuusi, äidille kymmenen pistettä! Voiko romaani räväkämmin alkaa kuin Soili Pohjalaisen  neljäs kirja  Perätilassa. Jostain syystä se on ensimmäinen kosketukseni Pohjalaisen teoksiin ja tyyliin, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Kirjan keskeisin tematiikka liittyy lähisuhteisiin - sukuun, perheeseen, äitiyteen ja isoäitiyteen. Mieslukijoiden reaktioita en käy arvelemaan, mutta rohkenen väittää, että moni  tytär, sisko, äiti, mummo ja isomummo löytää  Perätilasta  itseään. On vain oltava valmis nauramaan näkemälleen. NYKYISESSÄ AUTOFIKTIOBUUMISSA romaanissa toisensa perään päähenkilönä tuppaa olemaan kirjailija, ja niin on  Perätilassakin.  Tällä kertaa en pane sitä kuitenkaan yhtään pahakseni. Romaanin  minäkertojan kirjoittaminen takkuaa ikävästi, mutta oikeastaan hän on luomattomuuden tilassaan kuin kuka tahansa työssään stressaant...

Jenny Erpenbeck: Kairos

Kuva
  Kun suhde ja järjestelmä pettävät   Jenny Erpenbeck: Kairos (Kairos, 2021). Suom. Jukka-Pekka Pajunen. Tammi 2025. 408 s. Oliko se onnellinen hetki, kun hän aikoinaan yhdeksäntoistavuotiaana neitokaisena kohtasi Hansin, miettii Jenny Erpenbeckin Kairos -romaanin päähenkilö Katharina alkaessaan käydä läpi entisen rakastettunsa Hansin jäämistöstä hänelle toimitettuja pahvilaatikoita. Antiikin Kairos-jumala oli antanut heille tilaisuuden löytää toisensa, ja he olivat tarttuneet siihen aikailematta ja intohimoisesti. Hansin tallentamat dokumentit kattavat vuodet 1986-1992. Suhteen alkaessa Hans oli 53-vuotias menestynyt itäberliiniläinen kirjailija, naimisissa ja 14-vuotiaan pojan isä, Katharina taideopintoja suunnitteleva latojaopiskelija. Hansin vaatimuksesta suhde pidettiin salassa, mutta umpirakastuneelle Katharinalle riitti, että hän sai olla maineikkaan miehen valittu ja  vaalittu sivusu hde senkin jälkeen, kun miehen käytös muuttui yhä alistavammaksi. Booker -palkin...

Sasha Vasilyuk: Sankarien sukua

Kuva
Sankari vai petturi? Sasha Vasilyuk: Sankarien sukua (Your Presence Is Mandatory, 2024). Suom. Jaakko Kankaanpää. WSOY 2025. 347 s. Sankarien sukua on lapsuutensa Ukrainassa ja Venäjällä viettäneen, 13-vuotiaana Yhdysvaltoihin emigroituneen  Sasha Vasilyukin esikoisromaani. Se pohjaa hänen juutalaisen isoisänsä vaiheisiin toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen Ukrainassa. Aihe aktivoitui, kun isoisä kuoli ja jäämistöstä löytyi hänen KGB:lle 1984 kirjoittamansa kirje, joka paljasti, mitä hänelle sodan aikana todellisuudessa tapahtui. Kunnioitettuna sankarina Berliiniin marssinut mies olikin ollut lähes koko sodan ajan vankina Saksassa. Miksi isoisä oli kuolemaansa asti salannut todelliset sotakokemuksensa, ja miten ihmeessä juutalainen sotavanki saattoi pysyä hengissä Hitlerin Saksassa?  Siinä pääkysymykset, joihin Sasha Vasilyuk alkoi etsiä kaunokirjallista vastausta. ROMAANISSA UKRAINANJUUTALAINEN Jefim Šulman ryhtyy sotilaaksi, kun Saksa hyökkää Neuvostoliittoon kesällä 194...

Rachel Cusk: Kulkue

Kuva
  Ei ihan helppoa sulateltavaa    Rachel Cusk: Kulkue (Parade, 2024). Suom. Kaisa Kattelus. S & S 2025. 206 s. Kanadassa syntynyt brittikirjailija Rachel Cusk (s. 1967) tunnetaan erityisesti romaanitrilogiastaan Ääriviivat. Jo siinä Cusk pyrki murtamaan perinteisiä kerrontatapoja, mutta kiinnostunut lukija pysyi hyvin hänen matkassaan. Seuraava Cusk-suomennos Toinen paikka oli minusta yllättäen trilogiaa tarinallisempi, ja siksi uusimman Kulkue -romaanin hyppy takaisin kokeilevuuteen tuntuu todella huimalta. Kesti pitkään, ennen kuin löysin jollain tavalla toimivan lukutavan Cuskin kaoottiselta vaikuttavan romaanin vastaanottamiseen. Hahmottamista auttoi, kun luin jostain haastattelusta kirjailijan pyrkineen romaanissaan lähestymään abstraktia kuvataidetta ja sen tapaa jäsentää ympäröivää elämää. Ehkä parhaan ohjeen sain kuitenkin säveltäjä  Osmo Tapio Räihälältä (Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa, 2021). Räihälä kehottaa kuuntelemaa vaikeaksi koettua nykymusii...

Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli

Kuva
  Kunniaa ihan tavalliselle miehelle ja elämälle     Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli (Den dagen Nils Vik døde, 2023). Suom. Sanna Manninen. WSOY 2025. 197 s. Irlantilainen hiili- ja puutavarakauppias Bill Furlog, hollantilainen maalarimestari 1600-luvulta ja norjalainen kyytiveneen kuljettaja Nils Vik, siinä kolme miestä, joiden elämänasenne ja -valinnat ovat tehneet minuun lyhyen ajan sisällä lähtemättömän vaikutuksen. He ovat kaikki päähenkilöitä sivumääriltään pienissä mutta anniltaan suurissa romaaneissa. Bill Furlog kamppailee omantuntonsa kanssa  Claire Keeganin  kirjassa  Nämä pienet asiat (suom. 2023) .  Alankomaiden taiteen kultakauden vanhaan mestariin tutustuin keväällä Joel Haahtelan   Sielunpiirtäjän illassa . Viimeisin tuttavuuteni on   Nils Vik. Hänen veneessään olen kulkenut vuonoa ristiin rastiin Frode Gryttenin  (s. 1960) pari vuotta sitten  Brageprisenillä  palkitussa romaanissa  Päiv...

Daniel Kehlmann: Ohjaaja

Kuva
Mestariohjaaja Hitlerin käskyläisenä     Daniel Kehlmann: Ohjaaja (Lichtspiel, 2023). Suom. Tuulia Tipa. Siltala 2025. 383 s. "Ottakaa huomioon, mitä voin teille tarjota", keskeytti ministeri, "esimerkiksi keskitysleiriä. Milloin tahansa. Onnistuu. Mutta en minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin: ottakaa huomioon, mitä kaikkea muutakin voin tarjota, nimittäin kaikkea mitä vain tahdotte. Minkä tahansa budjetin, kenet tahansa näyttelijän. Voitte tehdä minkä elokuvan vain tahdotte. Mutta senhän te tiedättekin. Sen tähden tulitte puheilleni. Sen tähden olette Canossan matkalla." Kun propagandaministeri Joseph Goebbels  vaatii elokuvaohjaaja Georg Wilhelm Pabstilta  (1885-1967) kuuliaisuutta, maineikkaalla ohjaajalla ei ole juuri vaihtoehtoja. Pabst on kutsuttu ministeriöön kotilinnastaan Itävallasta hänen palattuaan maanpaosta Yhdysvalloista hoitamaan vanhan äitinsä asioita.  Kohtaus on yksi hurjimmista Daniel Kehlmannin  (s. 1975) keväällä suomeksi ilmestynee...

José Eduardo Agualusa: Yleinen unohdusteoria

Kuva
  Tapahtui Angolan itsenäistyessä...   José Eduardo Agualusa: Yleinen unohdusteoria (Teoria geral do esquecimento, 2012). Suom. Arto Rintala. Aporia 2024. 187 s. Jos minulla olisi vielä tilaa, ja hiiltä, ja käyttökelpoisia / seiniä, voisin kirjoittaa yleisen unohdusteorian. // Huomaan muuttaneeni koko asunnon valtaisaksi / kirjaksi. Kun viimeinenkin kirjaston kirja on poltettu, / kun minä itse olen kuollut, vain ääneni jää. // Näissä huoneissa kaikki seinät puhuvat minun suullani. Tietoni Angolan historiasta ja kirjallisuudesta olivat olemattomia, ennen kuin sain käsiini angolalaisen, nykyisin Mosambikissa asuvan  José Eduardo Agualusan  (s.1960) romaanin Yleinen unohdusteoria. Arto Rintalan  portugalista suomentama teos on sivumäärältään vaatimaton, mutta siihen mahtuu hämmästyttävä määrä tapahtumia ja ihmiskohtaloita. Alkusanoissa kerrotaan romaanin päähenkilön olevan vuonna 2010 85-vuotiaana kuollut portugalilainen Ludovica Fernandes Manon ja tarin...

Elizabeth Strout: Burgessin pojat

Kuva
  Kriisi kaataa kulisseja      Elizabeth Strout: Burgessin pojat (The Burgess Boys, 2013). Suom. Kristiina Rikman. Tammi, 2025. 398 s. Sinulla on perhe. Sinulla on vaimo joka vihaa sinua. Lapset jotka ovat vihaisia sinulle. Veli ja sisko jotka tekevät sinut hulluksi. Ja sisarenpoika joka oli ennen eräänlainen nynny, mutta joka ei ilmeisesti olekaan enää kovin paha nynny. Sitä kutsutaan perheeksi. Ei vaikuta oikein lupaavalta lakimies Jim Burgessin elämäntilanne hänen veljensä Bobin luonnehtimana, mutta kun perhesuhteet eivät ole sentään tyyten poikki, kaikkea ei ole menetetty, varsinkaan jos muistaa yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin  (s. 1956)   aiempien romaanisuomennosten atmosfäärin. Erityisesti  Olive Kitteridge ja Lycy Barton  -romaaneistaan tunnetun kirjailijan Burgessin pojat - teos ilmestyi Yhdysvalloissa 2013 eli muutama vuosi  Olive Kitteridgen jälkeen. Romaanit muistuttavatkin monella tavalla toisiaan, vaikka Burgessin pojissa se...