Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani

 


Tutki, rakasta ja taistele 


Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani (The Signature of All Things, 2013). Suom. Taina Helkamo. Gummerus 2022. 576 s.


Omakohtaisella teoksellaan  Eat Pray Love (2006) ja siitä filmatulla elokuvalla menestykseen noussut yhdysvaltalainen Elizabeth Gilbert (s. 1969) tuntuu ehkä aluksi suunnistaneen historiallisessa romaanissaan Tämä kokonainen maailma aivan toiseen suuntaan. Kun tätä vauhdikkaasti kerrottua ja keväällä suomeksi saatua (kiitos Taina Helkamon) romaania on kuitenkin lukenut pitemmälle, ensivaikutelmaa joutuu tarkistamaan.

Vaikka liikutaan 1800-luvulla, nytkin on kyse naisen vapaudesta järjestää elämänsä haluamallaan tavalla ja runsaan ja rönsyilevän romaanin monet aiheet ja teemat osoittautuvat yllättavän nykyaikaisiksi.


ROMAANIN PÄÄHENKILÖ Alma Whittaker liukuu maailmaan Philadelphiassa uuden vuosisadan koitteessa tammikuussa 1800. Hänen isänsä Henry on tyypillinen self made man, Lontoosta Hollannin kautta Yhdysvaltoihin hakeutunut alkujaan köyhä ja oppimaton nuorukainen, joka nokkeluutensa, työteliäisyytensa ja laskelmointinsa avulla on kerännyt valtavan omaisuuden eksoottisten kasvien tuonti- ja vientiyrityksellä.

Alman hollantilainen äiti kuuluu Amsterdamin vanhaa, kunniakasta kasvitieteellistä puutarhaa Hortus Botanicusta hallitsevaan, oppineeseen sukuun. Isältään Alma oppii bisnestaitoja, mutta äiti pitää tiukasti huolen hänen tieteellisestä osaamisestaan, eikä tiedonhaluisella ja teräväpäisellä mutta rotevalla ja kolhon näköisellä Almalla ei ole mitään koulutustaan vastaan.

Laaja White Acreksi nimetty kartano ja tila ja sen mahtavat kasvihuoneet tarjoavat Almalle loputtomasti tutkittavaa, ja pian hänen luonnontieteellinen osaamisensa on sitä luokkaa, että hän pystyy jo lapsena suvereenisti keskustelemaan isänsä oppineiden illallisvieraiden kanssa.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin naiseksi varttuminen ja seksuaalisuuden herääminen. Ulkonäkönsä takia Alma jää vaille miesten huomiota. Katseet kerää hänen adoptiosisarensa, kuvankaunis mutta kylmä ja arvoituksellinen Prudence, ja sisarusten puhelias ja kainostelematon ystävä Rettakin osoittautuu miesmarkkinoilla Almaa pärjäävämmäksi. Niinpä Alman ainoaksi intohimon kohteeksi vaikuttaa jäävän hänen erikoisalansa sammalten tutkiminen. 

Vasta kun tilalle ilmestyy lahjakas ja komea, orkideankuviin erikoistunut litografi Ambrose Pike, Alma uskoo löytäneensä kaivatun vastakappaleensa - ja pettyy. Seksuaalisen halunsa jakajaa Alma ei sananmukaisesti taivaallisesta miehestään saa, ja Ambrosen erikoisen olemuksen selvittelystä tulee hänelle miehen kuoltua toinen tieteenteon veroinen tehtävä, joka vie hänet pitkäksi aikaa Tahitille.


ELIZABETH GILBERT on tehnyt valtavan työn kerätessään tietoa historiallisen romaaninsa tapahtuma-ajasta ja aate- ja tiedemaailmasta, erityisesti kasvitieteen kehityksestä. Romaanin ajankuva on eloisa ja kiinnostava. Henkilöiden historiallisuuden kanssa saa kuitenkin olla tarkkana.

Kun sivu- ja taustahenkilöistä monet, mm. kasvitieteilijä Joseph Banks, löytöretkeilija James Cook ja luonnontutkija Carl Linné ovat historiallisia (toki romaanin tarkoituksiin muokattuja), päähenkilöt ovat fiktiivisiä. Esimerkiksi Alma on kirjailijan mukaan monen varhaisen kasvitieteilijän luova yhdistelmä ja Ambrose Piken henkilöhahmon perustana ovat vanhat, hienot orkidealitografiat, jotka löytyvät Lontoon Kew Gardensissa säilytettävästä arvoteoksesta.

Itse Alma on ympäristössään monella tavalla poikkeuksellinen tyttö ja nainen. Paljosta hän saa ja osaakin kiittää vanhempiaan, mutta moni valinta ja ratkaisu vaatii häneltä myös lujaa tahtoa ja taistelua. Tiede- ja liike-elämä ovat totaalisti miesten hallussa, ja naisen sopisi oikeastaan kiinnostua vain kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. Ongelmallisinta on, jos nainen - ja erityisesti ruma nainen! - osoittautuu seksuaalisesti halukkaaksi.

Vaikka sammalten pienoismaailman tutkiminen on Almalle kaikki kaikessa, pelkkä tieto ja tieteellinen puurtaminen eivät häntä tyydytä. Alma janoaa myös emotionaalisia kokemuksia, ystävyyttä, rakkautta ja läheisyyttä, ts. rajatonta vapautta olla aito ja kokonainen itsensä. Sellaisen olotilan saavuttamisesta Elizabeth Gilbert on kirjoittanut ennenkin.


LÖYTÖRETKEKSI VERHOAMANSA matkan Tahitille Alma tekee oikeastaan omaan itseensä, ja samanlaista aiheiden ja teemojen monikäyttöä ja muuntelua on romaanissa paljon. Esimerkiksi sammaltutkimus on konkreetin tieteellisen kiinnostavuutensa ohella Almalle pienoiskuva maailmasta, ja sammalten elämä vastaa hänen henkilökohtaista kokemustaan ja käsitystään näkymättömissä olemisesta.

Koreiden orkideoiden rinnalla sammalet jäävät piiloon tai poljetaan. Maailma kääntää selkänsä pienelle ja vaatimattomalle, vaikka se on samanlainen elämän ihme kuin suuri ja näyttävä. Prudencen ja Rettan kohtaloilla Gilbert osoittaa, että onnen takeiksi ihailusta ja katseiden keruusta ei kuitenkaan ole. Onnekkaimmalta vaikuttaa ihminen, joka on saanut tehdä elämässään sitä, minkä tuntee arvokkaaksi.

Romaanin pääteemat ovat näkyvästi sidoksissa naisena olemisen haasteisiin ennen ja nyt, mutta Gilbert mahduttaa romaaniinsa muitakin tasa-arvoon liittyviä ilmiöitä. Tilaa saavat esimerkiksi abolitionismi, 1800-luvulla levinnyt orjuuden lakkauttamista vaativa protestiliike, erilaiset ideologiset virtaukset, kolonialismi, tieteen ja uskonnon ristiriita ja seksuaalisuuden moninaisuuden tutkiminen.

Ajan aatemaailman ja asenteiden erittelyssä on asetelmallisuutta, mutta Gilbert malttaa olla vaahtoamatta. Tiedenaisena Alma tutkii ympäristöään samalla tavalla kuin sammaliaan eli haluaa ottaa asioista selvän ja ymmärtää maailmaa, ei niinkään muuttaa sitä. Tieteellisessä työssään hän vaikuttaa oikeastaan liiankin kiltiltä ja vetäytyvältä.

Kun Alma kehittelee luonnossa vallitsevasta olemassaolon taistelusta oman teoriansa, hän jää perfektionisminsa vuoksi askeleen verran jälkeen Darwinista eikä saa koskaan ansaitsemaansa huomiota. Mutta vaikka itsepäinen yritys sovittaa myös inhimillinen altruismi ja toisen puolesta uhrautuminen luonnollisen valinnan teoriaan ei kerta kaikkiaan ota onnistuakseen, vanha Alma tuntee elämänsä silti olleen merkityksellistä.

Alman testamentti on, että elämä on mysteeri, kyllä, ja usein se on myös koettelemus, mutta jos siitä voi etsiä totuuden jyväsiä, niin pitäisi aina tehdä, sillä tieto on arvokkainta mitä on.   


ALMAN ELÄMÄ JA AJATUKSET ovat mukavaa ja kiinnostavaa seurattavaa, eikä pitkästymiseen luulisi olevan aihetta muutenkaan tarinan riennon, moninaisuuden ja kielellisen kepeyden ansiosta. Jos romaani jossain vaiheessa tuntuu hetken uskomattomalta tai ammentaa käyttövoimaa seikkailu- ja rakkausviihteestä, ei haittaa. 

Niinpä Tämä kokonainen maailmani sopi erinomaisesti ainakin minun kesälukemisekseni. Googlailin, mietin ja nautin.

Elizabeth Gilbert. Kuva: Timothy Greenfield-Sanders






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

Anna Soudakova: Varjele varjoani