4. heinäkuuta 2020
Frank Martela: Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Suom. Laura Jänisniemi. Gummerus 2020. 192 s.
Ihmistä on iankaiken askarruttanut kysymys elämän tarkoituksesta. Siitä lähtee liikkeelle myös Frank Martela (s. 1981) kirjassaan Elämän tarkoitus. Kirjan alaotsikko kuitenkin tarkentaa, mitä Martela varsinaisesti haluaisi meidän miettivän: Elänkö mielestäni merkityksellistä elämää? Miten voisin kartuttaa elämäni merkityksellisyyttä?
Uusia elämäntaito-oppaita ilmestyy jatkuvasti, ja sellaiseksi Martelakin kirjansa luonnehtii, kun hän sen johdannossa ilmoittaa haluavansa auttaa sinua, lukijani, elämään merkityksellisempää elämää. Martelan ajattelulla ja sanomisilla on kuitenkin niin vahva tieteellinen pohja, että populaarimmillaankin hänen tekstinsä vakuuttaa ja filosofin kyytiin heittäytyy hangoittelematta.
MARTELA POHJUSTAA näkemystään merkityksellisestä elämästä käymällä ensin läpi, miten maailmaa on eri aikoina selitetty. Hän puhuu sosiologi Max Weberiä lainaten esimodernin ihmisen uskosta lumottuun kosmokseen, jossa kaikki elollinen noudatti jotain suurempaa, kosmista tai Jumalan säätämää tarkoitusta. Kun sitten1600-luvulta lähtien tieteellisempi maailmankuva valtasi vähin erin alaa, illuusio universaalisesta tarkoituksenmukaisuudesta alkoi vääjäämättä mureta.
Elämä alkoi näyttää mitättömältä, väliaikaiselta ja mielivaltaiselta, ja oppineet piirit filosofeista kirjailijoihin painiskelivat uudenlaisten eksistentiaalisten kysymysten kanssa. Martela kirjoittaa, kuinka romantikot tarjosivat olemassaolon kysymyksiin omia ohjeitaan, mutta 1900-luvun loppuun meneessä eksistentiaalisia kriisejä oli koettu jo monen sukupolven ajan ja elämän tarkoitus oli edelleen ratkaisematta.
Olisiko siis viisainta torjua turhina kaikki eteen tulevat ajatukset elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä ja painaa vain täysillä eteenpäin?
Martelan neuvo on ottaa ensin rohkeasti vastaan ajatus elämän absurdisuudesta ja kääntyä sitten yleismaailmallisesta, kaikkien elämää koskevasta tarkoituksen etsinnästä henkilökohtaisemmalle tasolle, omaan itseen, eli miettimään, mitkä asiat saavat oman elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.
Martela peukuttaa Simone de Beauvoiria, joka hänen mielestään ymmärsi elämänkumppaniaan Jean-Paul Sartrea paremmin, kuinka yksilön arvoihin ja arvostuksiin vaikuttavat aina hänen henkilökohtaiset kokemuksensa ja elämäntilanteensa. Martela kirjoittaa:
Kun mietit merkityksellisyyttä, älä aloita suurista metafyysisistä kysymyksistä, kuten maailmankaikkeuden alkuperästä ja niin edespäin, vaan omista kokemuksistasi. Aloita siitä, missä olet juuri nyt. Mieti hetki viimeaikaisia kokemuksiasi. Mieti, mitkä niistä ovat olleet merkityksellisempiä kuin toiset. Mieti sitten, mitkä ovat olleet merkityksettömämpiä.
Prosessin tuloksista voi sen jälkeen päätellä, mihin suuntaan arkielämässään kannattaisi pyrkiä, jotta voisi mahdollisimman hyvin ja tuntisi elämänsä merkitykselliseksi itselle ja muille.
ONNEN PERÄSSÄ JUOKSEMISTA Martela ei kirjassaan suosittele. Onnellisuus on pelkkä tunne ja markkinatuote.
Oman ohjeistuksensa Martela rakentaa kolmen psykologisen perustarpeen varaan: autonomian tarpeen, kyvykkyyden tarpeen ja yhteenkuuluvuuden eli läheisyyden tarpeen varaan. Niihin hän haluaa lisätä vielä neljänneksi hyväntahtoisuuden eli hyvää tekemisen tarpeen.
Loppujen lopuksi on kyse - Martelan omastakin mielestä - hyvin simppeleistä ohjeista: tee asioita ja pyri päämääriin, jotka ovat sinulle tärkeitä, hyödynnä osaamistasi ja taitojasi, pidä huolta ihmissuhteistasi ja tee hyvää muille ihmisille. Miksi niitä kuitenkin on niin vaikea noudattaa?
Ehkä ne pöhöttyvät mielessämme liian suuriksi ja sen vuoksi mahdottomiksi, vaikka Martela ei odotakaan meiltä mitään erityisen näyttävää ja kunnioitettavaa. Hänen esimerkkinsä osoittavat, että vaatimatonkin taito tai teko riittää ja on arvokas ja merkityksellinen.
Martelan kirjan lähdeluettelo on mittava ja teksti sisältää paljon lainauksia, mutta kieli on selkeää ja sanottava välittyy erinomaisesti. Frank Martelan Elämän tarkoitus todistaa, että vaikeina pidetyistä kysymyksistä voi kirjoittaa valaisevasti ja mukaansa tempaavasti ihan jokaiselle aiheesta vähänkään kiinnostuneelle.
Frank Martela: Elämän tarkoitus
Filosofin opastuksella kohti mielekkäämpää elämää
Ihmistä on iankaiken askarruttanut kysymys elämän tarkoituksesta. Siitä lähtee liikkeelle myös Frank Martela (s. 1981) kirjassaan Elämän tarkoitus. Kirjan alaotsikko kuitenkin tarkentaa, mitä Martela varsinaisesti haluaisi meidän miettivän: Elänkö mielestäni merkityksellistä elämää? Miten voisin kartuttaa elämäni merkityksellisyyttä?
Uusia elämäntaito-oppaita ilmestyy jatkuvasti, ja sellaiseksi Martelakin kirjansa luonnehtii, kun hän sen johdannossa ilmoittaa haluavansa auttaa sinua, lukijani, elämään merkityksellisempää elämää. Martelan ajattelulla ja sanomisilla on kuitenkin niin vahva tieteellinen pohja, että populaarimmillaankin hänen tekstinsä vakuuttaa ja filosofin kyytiin heittäytyy hangoittelematta.
MARTELA POHJUSTAA näkemystään merkityksellisestä elämästä käymällä ensin läpi, miten maailmaa on eri aikoina selitetty. Hän puhuu sosiologi Max Weberiä lainaten esimodernin ihmisen uskosta lumottuun kosmokseen, jossa kaikki elollinen noudatti jotain suurempaa, kosmista tai Jumalan säätämää tarkoitusta. Kun sitten1600-luvulta lähtien tieteellisempi maailmankuva valtasi vähin erin alaa, illuusio universaalisesta tarkoituksenmukaisuudesta alkoi vääjäämättä mureta.
Elämä alkoi näyttää mitättömältä, väliaikaiselta ja mielivaltaiselta, ja oppineet piirit filosofeista kirjailijoihin painiskelivat uudenlaisten eksistentiaalisten kysymysten kanssa. Martela kirjoittaa, kuinka romantikot tarjosivat olemassaolon kysymyksiin omia ohjeitaan, mutta 1900-luvun loppuun meneessä eksistentiaalisia kriisejä oli koettu jo monen sukupolven ajan ja elämän tarkoitus oli edelleen ratkaisematta.
Olisiko siis viisainta torjua turhina kaikki eteen tulevat ajatukset elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä ja painaa vain täysillä eteenpäin?
Martelan neuvo on ottaa ensin rohkeasti vastaan ajatus elämän absurdisuudesta ja kääntyä sitten yleismaailmallisesta, kaikkien elämää koskevasta tarkoituksen etsinnästä henkilökohtaisemmalle tasolle, omaan itseen, eli miettimään, mitkä asiat saavat oman elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.
Martela peukuttaa Simone de Beauvoiria, joka hänen mielestään ymmärsi elämänkumppaniaan Jean-Paul Sartrea paremmin, kuinka yksilön arvoihin ja arvostuksiin vaikuttavat aina hänen henkilökohtaiset kokemuksensa ja elämäntilanteensa. Martela kirjoittaa:
Kun mietit merkityksellisyyttä, älä aloita suurista metafyysisistä kysymyksistä, kuten maailmankaikkeuden alkuperästä ja niin edespäin, vaan omista kokemuksistasi. Aloita siitä, missä olet juuri nyt. Mieti hetki viimeaikaisia kokemuksiasi. Mieti, mitkä niistä ovat olleet merkityksellisempiä kuin toiset. Mieti sitten, mitkä ovat olleet merkityksettömämpiä.
Prosessin tuloksista voi sen jälkeen päätellä, mihin suuntaan arkielämässään kannattaisi pyrkiä, jotta voisi mahdollisimman hyvin ja tuntisi elämänsä merkitykselliseksi itselle ja muille.
ONNEN PERÄSSÄ JUOKSEMISTA Martela ei kirjassaan suosittele. Onnellisuus on pelkkä tunne ja markkinatuote.
Oman ohjeistuksensa Martela rakentaa kolmen psykologisen perustarpeen varaan: autonomian tarpeen, kyvykkyyden tarpeen ja yhteenkuuluvuuden eli läheisyyden tarpeen varaan. Niihin hän haluaa lisätä vielä neljänneksi hyväntahtoisuuden eli hyvää tekemisen tarpeen.
Loppujen lopuksi on kyse - Martelan omastakin mielestä - hyvin simppeleistä ohjeista: tee asioita ja pyri päämääriin, jotka ovat sinulle tärkeitä, hyödynnä osaamistasi ja taitojasi, pidä huolta ihmissuhteistasi ja tee hyvää muille ihmisille. Miksi niitä kuitenkin on niin vaikea noudattaa?
Ehkä ne pöhöttyvät mielessämme liian suuriksi ja sen vuoksi mahdottomiksi, vaikka Martela ei odotakaan meiltä mitään erityisen näyttävää ja kunnioitettavaa. Hänen esimerkkinsä osoittavat, että vaatimatonkin taito tai teko riittää ja on arvokas ja merkityksellinen.
Martelan kirjan lähdeluettelo on mittava ja teksti sisältää paljon lainauksia, mutta kieli on selkeää ja sanottava välittyy erinomaisesti. Frank Martelan Elämän tarkoitus todistaa, että vaikeina pidetyistä kysymyksistä voi kirjoittaa valaisevasti ja mukaansa tempaavasti ihan jokaiselle aiheesta vähänkään kiinnostuneelle.
 |
| Frank Martela. Kuva Marek Sabogal |
Kommentit
Lähetä kommentti