Kirjareppu

31. tammikuuta 2016 Matkantekoa Mirkka Rekolan runouteen Katja Seutu: Tyhjä pöytä on tilattu. Mirkka Rekolan runouden äärellä. WSOY 2016. 287 s. Mirkka Rekola (1931-2014) oli yksi sotienjälkeisen modernismimme tärkeimmistä runoilijoista. Rekolan esikoisteos Vedessä palaa ilmestyi 1954 ja hänen viimeisin kokoelmansa Kuulen taas äänesi  vuonna 2011. Noiden vuosilukujen väliin mahtuu suuri määrä runo- ja aforismikokoelmia, esseitä, "maskuja" eli lyhyitä kuvitettuja juttuja ja muita kirjoituksia. Rekolan tiivis ja aforistinen ilmaisu ei kuitenkaan ole ollut helposti lähestyttävää eikä hänen runoutensa aina ajan odotusten mukaista. Mutta aikaa myöten Rekolan runouden arvostus kasvoi kasvamistaan, ja hänen lyriikkansa alkoi kiinnostaa myös tutkijoita. Liisa Enwald  on avannut väitöskirjassaan   Kaiken liikkeessä lepo (1997) Mirkka Rekolan runouden monihahmotteisuutta havainnollisesti esimerkkiaineiston avulla. Pikkukatsauksia Rekolan runouteen ja persoo...

25. tammikuuta 2016   Viisaassa seurassa Korsikassa W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta. Suom. Oili Suominen. Tammi 2016. 71 s. Austerlitzista (suom. 2002) se alkoi, rakkauteni saksalaissyntyisen  W. G. Sebaldin ( 1944-2001) teksteihin. Sen jälkeen ilmestyivät suomeksi teokset  Vieraalla maalla (2004) , Saturnuksen renkaat (2010) ja Huimaus  (2011). Sebaldin pitämän luentosarjan koosteesta  Ilmasota ja kirjallisuus (2014) kirjoitin blogissa vuosi sitten (22.1.2015), ja nyt saan ihastella pientä vastailmestynyttä tekstikokoelmaa Merkintöjä Korsikasta. -  Kaikista näistä lämmin kiitos kääntäjä  Oili Suomiselle. Vuonna 1970 Englantiin muuttanut Sebald toimi eurooppalaisen kirjallisuuden professorina mutta ehti työnsä ohella kirjoittaa useita kokoelmia proosaa ja runoa. Hänen faktan ja fiktion välimaastoon sijoittuvat, esseetä, matkakertomusta, muistelmaa, kulttuurin- ja historiantutkimusta ja musta-valkoista kuvamater...

22. tammikuuta 2016 Kirjallinen löytö yli puolen vuosisadan takaa Tyhmä neitsyt ihastuttaa sekä kasvukertomuksena että yhteisökuvauksena Ida Simons: Tyhmä neitsyt. Suom. Sanna van Leeuwen. Gummerus 2015. 190 s. Saksanjuutalaisen Ida Simonsin  (1911-1960) äskettäin uudelleen löydetty valloittava esikoisromaani, hollanniksi 1959 ilmestynyt  Tyhmä neitsyt  ei kerro aiheista, jotka ehkä ensiksi juolahtavat mieleen. Romaanissa ei kuvata holokaustia eikä neitsyyden menettämistä. Raamatun kertomusta ylkäänsä odottavista tyhmistä ja viisaista neitsyistä käytetään yleisenä elämänohjeena harkitsevuuden ja varovaisuuden oppimiseksi.   Tyhmä neitsyt  sijoittuu sotien väliseen aikaan Belgiaan, Alankomaihin ja hetkeksi Berliiniinkin. Päähenkilö 12-13-vuotias juutalaistyttö Gittel kertoo itse elämästään nyt jo aikuisena ja toisen maailmansodan kauhut ohittaneena. Kertojan näkökulma ja ääni ovat kuitenkin nuoren tytön, ja vain muutaman kerran t...

20. tammikuuta 2016 "Kaikki on niin kuin on"  Pertti Lassilan Armain aika puhuttelee seesteisyydellään Pertti Lassila: Armain aika. Teos 2015. 148 s. Uskallanpa väittää, että jos nauttii Antti Hyryn proosasta, nauttii myös Pertti Lassilan viime syksyn Finlandia-ehdokkaasta, pienoisromaanista Armain aika . Hyry tulee mieleen niin romaanin kielestä ja tyylistä kuin kertojan  tavasta tarkastella maailmaa ja elämää. Jopa lauserytmi on kuin Hyryä lukisi: Yöllä oli satanut, sen huomasi märästä maasta ja pisaroista koivunlehdillä. Taivaan pilvipeitossa näkyi paikoin vaaleampia kohtia, jotka taas tummuivat, kun tuuli ajoi pilviä mereltä metsän taakse. Se heilutti mäntyjen oksia, ilmassa kahisi, ja käpy putosi talon katolle, kieri sieltä ja lennähti portaalle pojan eteen. Ilmassa oli viileää, kuului tuuli puissa, jota kohta ei huomannut kuin se olisi ollut äänettämyyttä. Näin ei ole ennen ollut, ja tuuli on puhaltanut ilman uudeksi. Lassilan romaanin henkilöillä o...

10. tammikuuta 2016 Sota ei jätä kirjailijoita rauhaan Eva Weaver: Jacobin takki (The Puppet Boy of Warsaw, 2013). Suom. Anna Lönnroth. WSOY 2015. 362 s. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See, 2014). Suom. Hanna Tarkka. WSOY 2015. 544 s. Saksalaissyntyisen, jo pitkään Englannissa asuneen Eva Weaverin esikoisromaanin   aihe on vakava ja teemat ovat tärkeitä. Jacobin takin alkupuoli kertoo Varsovan ghettoon joutuvan teini-ikäisen juutalaispojan Mikhaelin eli Mikan vaiheista saksalaisten isännöidessä kaupunkia. Jälkipuoliskolla keskitytään seuraamaan, mitä tapahtuu sodan päätyttyä venäläisten vangiksi joutuvalle saksalaissotilaalle Maxille, joka on pakottanut Mikan hauskuuttamaan aseveljiään ja jollain tavalla mieltynytkin juutalaispoikaan. Ymmärrän kirjailijan halun tarkastella toisen maailmansodan tapahtumia kahdesta vastakkaisesta perspektiivistä, mutta sidoksistaan huolimatta Mikan ja Maxin tarinat ovat kuin kaks...