12. tammikuuta 2015

Haitula ja hänen verraton luojansa


Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa. WSOY 2014. 475 sivua.


"Oli kerran Haitula,
 joka oli pienempi kuin pieni,
 joka oli pikkuruinen tylleryinen,
 aivan mahdottoman pieni."

Voi raukkaa. - Vaan pienessäpä onkin suuren siemen!

* * *

KIRSI KUNNAS juhli vastikään 90-vuotispäiviään. Muistelmia haikaileville Kunnas on sanonut kirjoittaneensa kaiken tähdellisen runoihinsa, mutta kyllä runoilijan elämästä, mittavasta kirjailijanurasta ja muustakin toiminnasta saa tietoa myös muualta. Leena Kirstinän syksyllä ilmestynyt Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa on monessa mielessä silmiä avaava kirja.

On aina mielenkiintoista nähdä, millaisesta taustasta taiteilijan luovuus kumpuaa. Elämäkerrassa nousevat vahvasti esiin Kirsi Kunnaksen värikäs lapsuus taiteilijakodin väljässä ilmapiirissä ja toisaalta hiljaiset ajat parantoloissa 17-vuotiaana lottatöissä saadun keuhkosairauden vuoksi.

"Ihana parveiluaika" muiden nuorten kulttuurinuudistajien seurassa ja perheen perustamisen jälkeiset ruuhkavuodet ihastuttavat ja hämmästyttävät. Kirsi Kunnaksen luovuus, laaja-alaisuus ja energisyys vaikuttavat loputtomilta ja sopeutuminen uusiin haasteisiin ja tilanteisiin ihailtavan vaivattomalta. Kaikki tärkeä onnistuu, kirjoittaminen, kääntäminen, kotityöt, yhteiskunnallinen osallistuminen, maatyöt ja seuranpito, kunhan tekemisessä ovat mukana ilo ja innostus.

Leena Kirstinä osoittaa valaisevin haastatteluin ja esimerkein, miten merkittävä rooli Kirsi Kunnaksella oli yhtenä sodanjälkeisen runouden uudistajista. Neljän aikuisille suunnatun kokoelmansa jälkeen Kunnas kuitenkin siirtyi neljännesvuosisadaksi lastenlyriikan pariin eli päästi valloilleen Kiljavannummen parantolassa keksimänsä sivupersoonan: Haitulan.

* * *

HAITULA on Kunnakselle Tiitiäisen satupuusta (1956) alkaneen runouden avainhahmo. Runoilija selittää Haitulansa syntyä: "Haitula puuttui sanomisiini, jos ne menivät tunteiluksi, käänsi huumorin esiin, keikautti asiat nurinniskoin, sanoi väliin jotakin hävytöntä tai hupsua."

Haitula tasapainotti ironiallaan myös runousopillisia erimielisyyksiä, kun modernistien Kunnaksen ja Anhavan pyrkimykset kävivät eri suuntiin:

"Veisaisinpa virsiä
          jos muistuttaisin Kirsiä.
          Jos muistuttaisin Tuomasta
lakkaisin lauluja luomasta."

Kunnas sanoo Haitulan edustavan ihmisen luovuutta, joka toimii usein päinvastoin kuin järki. Haitula on surrealistinen olento, jota eivät sido maailman lait. Kirsi Kunnaksen omia runousopillisia näkemyksiä Haitula sen sijaan toteuttaa erinomaisesti.

Kunnas ei ole koskaan väsynyt kokeilemaan uusia ilmaisukeinoja mutta ei myöskään suostunut hylkäämään vanhoja, jos ne olivat hänestä tarpeellisia. Kun uudessa runoudessa alettiin hyljeksiä musiikillisuutta, Kunnas kulki omaan suuntaansa. Surrealististen kielikuvien ja ilakoivan nonsensen ohella Kunnakselle oli tärkeää rytmi ja melodia. Niin lapsille kuin aikuisillekin suunnatun runon piti olla myös korvalle mieluinen. Ei ihme, että Haitulakin lähtee valloittamaan maailmaa juuri korvasta:

"Hän asui korvassa,
 joka oli sattumalta sieni,
 joka oli korvasieni sattumoisin,
 aivan kummallinen sieni. --"

* * *

ÄÄNEEN LUKEMISTA Kirsi Kunnas on alleviivannut aina, eikä suotta. Lapset haluavat myös kuunnella, vaikka osaisivat jo lukea. Ja mikä nautinto aikuisenkin on maistella ja kuulostella esimerkiksi vanhan nuhaisen vesirotan raahustamisen ja aivastelun äänteitä tai Herra Pii Poon vespa-ajelun sanaleikkejä.

Leena Kirstinän Kunnas-elämäkerta todistaa, että taitava lastenlyriikka tekee hyvää myös aikuiselle. Koskaan ei ole liian vanha nauttimaan kielellisistä leikeistä, irrationaalisista yllätyksistä, mielikuvituksen lennosta ja monitulkintaisuudesta eli siitä, että runoilijalla on lastenrunoissaan aikuiselle lukijalleen myös ihan omat juttunsa.

Vakuutuin myös siitä, että Kirsi Kunnaksen kaltaiselta runoilijalta kannattaa lukea ääneen muutakin kuin lastenlyriikkaa. Kokeilkaapa vaikka yhtä mielirunoistani:

"Että iloni olisi puu
 oksilla omenat
        olisi keveys ja tuuli
              joka kantaa
 että iloni olisi tuuli joka kantaa - -." (Valoa kaikki kätketty, 1986)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

Anna Soudakova: Varjele varjoani