Louise Kennedy: Rikkomuksia

Kiellettyä rakkautta ja väärää solidaarisuutta 1970-luvun Belfastissa 

Louise Kennedy: Rikkomuksia (Trespasses, 2022). Suom. Maija Heikinheimo.  S&S 2025. 367 s.

On paastonajan aloittava tuhkakeskiviikko. 24-vuotias, Belfastin lähellä sijaitsevan varuskuntakaupungin katolisen alakoulun opettaja Cushla Lavery on käynyt oppilaineen kirkossa ja saanut otsaansa katumuksentekijän ristinmerkin. Koulusta hän on rientänyt avuksi veljensä isännöimään pubiin ja ehtinyt juuri hangata merkin otsastaan, kun huomaa kanta-asiakkaiden joukossa itselleen tuntemattoman hyvännäköisen viisikymppisen miehen.

Mies osoittautuu Cushlan jo kuolleen isän vanhaksi tutuksi, asianajaja Michael Agnew'ksi. Mies on naimisissa ja protestantti mutta toimii katolisten kansalaisoikeusaktivistien puolustajana. Kotona Cushlan äiti Gina kertoo miehen ainakin aiemmin olleen oikea sydäntenmurskaaja. Varoittelu on kuitenkin jo myöhäistä.

Rikkomuksia on irlantilaisen Louise Kennedyn (s. 1967) palkintoja kerännyt esikoisteos. Se on mukaansa tempaava tarina vastustamattomasta halusta ja kielletystä rakkaudesta mutta samalla muutakin kuin pelkkä rakkausromaani. Vaikka kirjan juoni on ennalta arvattava ja sisältö pääsääntöisesti viihteellinen, tapahtuma-aika ja -ympäristö tekevät siitä tavanomaista lukuromaania puhuttelevamman.

KUN ELETÄÄN VUODEN 1975 BELFASTISSA ja sen liepeillä, levottomuudet ja väkivaltaisuudet ovat arkipäivää. Rehtorin määräyksestä myös Cushlan on pidettävä luokassaan  aamuisin "uutiskatsauksia", jotta lapset muka rohkaistuisivat tiedostamaan ympäröivää maailmaa. 

Räjähdeansa. Palopommi. Hyytelömäinen dynamiitti. Nitroglyseriini. Polttopullo. Kumiluoti, - -. Seitsemänvuotiaiden lasten sanastoa tätä nykyä, ajattelee Cushla ja yrittää selvitä katsauksista äkkiä iloisempiin aiheisiin. Iltatöissään perheen pubissa hän harmittelee veljensä Eamonnin lammasmaista käytöstä englantilaisia sotilaita kohtaan, mutta suhtautuu itsekin varovaisen vaitonaisesti heidän säädyttömiin huomautuksiinsa. Pakko ajatella pubin pystyssä pysymistä.

Romaanin toinen juonilinja syntyy Cushlan yrityksistä auttaa oppilastaan Davy McGeownia ja hänen perhettään. Pojan vanhempien sekaliiton tuomitsevat sekä protestantit että katoliset, ja kun katolinen isä hakataan baari-illan päätteeksi henkihieveriin, perhe on suurissa vaikeuksissa myös taloudellisesti.

Mutta itsepähän ovat soppansa keittäneet. Kunnon ihminen pysyy erossa moisista sääntöjen ja rajojen rikkojista ja jättää reagoimatta heidän kohteluunsa, ajattelevat myös koulun rehtori ja Isä Slattery. Tukea ja ymmärrystä toiminnalleen Cushla saa vain opettajatoveriltaan Gerryltä ja alkoholisoituneelta äidiltään, silloin kun tämä on kuta kuinkin kunnossa.   

Kun elämän on jatkuvaa silmälläpitoa, alituisia tarkastuksia, varomista ja salailua, on ymmärrettävää, että erityisesti protestihenkiset nuoret miehet - Davyn isoveli muiden muassa - turhautuvat, radikalisoituvat ja ryhtyvät muuttamaan maailmaa oman käden oikeudella. Pitkään jatkuneella, jyrkällä polarisaatiolla on aina hintansa, ja usein se on verinen.

VAIKEINTA POLARISOITUNEESSA YHTEISÖSSÄ on olla keskellä ja sovitteleva, sen tulee Cushlakin katkerasti huomaamaan. Mielestäni Kennedy onnistuu erinomaisesti kuvaamaan ristiriidat, joihin nuori opettaja naiivissa hyvänsuopuudessaan ajautuu.

Yrittäessään toimia oikein hän oikeastaan tarjoaa vain lisää sytykkeitä äärilaidoille jo ennestään tulenarassa tilanteessa. Kun painetta kasvattaa vielä paheksuttava suhde, edessä on ennen pitkää räjähdys, jonka seuraukset tuntuvat muidenkin kuin päähenkilön elämässä. 

Belfastin liepeillä syntyneenä ja kasvaneena kirjailija tietää tarkalleen konfliktin mutkikkuuden. Niinpä hän ei ryhdy tarjoilemaan siihen ratkaisukeinoja. Ajan ilmapiirin ja paikallisympäristöjen kuvauksissa hän sen sijaan käyttää näkyvästi ja tehokkaasti asiantuntemustaan.

Pitkään kokkina työskennellyt esikoiskirjailija kuvaa paljon mm. erilaisia baari- ja ruokailutilanteita, mutta samaa yksityiskohtiin keskittymistä löytyy kaikesta muustakin miljöö- ja henkilökuvauksesta. Detaljien runsaus tekee tekstistä hyvin visuaalista, ja lukeminen luistaa myös siksi, että virkkeet ovat yleensä lyhyitä ja napakoita.

Vaikka kaikki yksityiskohdat eivät minulle avautuneetkaan, yleensä ne toimivat hyvin ja paljastavat tehokkaasti mm. henkilöiden arvomaailmojen ja yhteiskuntaluokkien välisiä eroja. Tiedän tarkkaan, mitä alemman sosiaaliluokan nuoren naisen päässä liikkuu, kun Kennedy kirjoittaa:

Cushla meni ikkunan ääreen. Hän näki nyt ensimmäistä kertaa Michaelin kadun päivänvalossa. - - Talot näyttivät siltä kuin ne olisi valeltu vaaleanpunaisella valolla. Kaiuttimista kuului bossa novaa, ja kun Michael istuutui pöydän ääreen, hän veti Cushlan polvelleen istumaan. Cushla nosti katseensa vastapäisten talojen koukeroisiin koristekuvioihin ja hymyili.

RIKKOMUKSIA NOUDATTAA KEHYSKERTOMUSTAAN MYÖTEN perinteisen juoniromaanin kaavaa, ja Cushlan asema ns. toisena naisena on aiheena tavallistakin tavallisempi. Onkin hämmästyttävää, miten hyvin kirjailija silti onnistuu luomaan päähenkilöstään kiinnostavan nuoren aikuisen, jonka mielenliikkeitä ja käyttäytymistä vuoroin ymmärtää, harmittelee ja jännittää.

Cushla toimii pitkälti tunteidensa varassa ja joutuu maksamaan siitä kalliisti. Uhriksi häntä en kuitenkaan luonnehtisi. Hän on päättäväinen, toimelias ja sanavalmis, mutta halussaan ja rakkaudessaan sokea ja vaarallisen varomaton ympäristössä, jossa on tiukasti valittava puolensa.

Vaikka romaani ei ole varsinaisesti kehitystarina, jotain muutosta Cushlassa tapahtuu noina muutamana kevään ja kesän kuukautena, joina hän joutuu kokemaan paitsi tunteidensa myös tekojensa hallitsemattomuuden. Kypsymistä? Aikuistumista? Todellisuuteen heräämistä? 

Joka tapauksessa siinä määrin taitavasti Louise Kennedy yhdistelee romaanissaan jännitystä, romantiikkaa, politiikkaa ja psykologiaa, että uskon Rikkomuksia saavan Suomessakin runsaan lukijakunnan.

Louise Kennedy. Kuva: S&S