Kjell Westö: Molly & Henry

 Ihmisiä sodassa ja rakkaudessa 

Kjell Westö: Molly & Henry. Romaani sotavuosilta. (Skymning 41. Roman från en krigstid) Suom. Laura Beck. Otava 2023. 509 s.

Kjell Westön (1961) sotavuosistamme kertovan romaanin Molly & Henry jälkisanat päättyvät puhuttelevasti kahteen nimeen: Erling Vestö, 2.1.1911-13.2.1940 (Summa) ja Gunnar Hedberg, 12.4.1912-20.8.1941 (Säntämä). Kyse on kirjailijan isoisistä, joiden muistolle romaani on omistettu.

Westö kuitenkin sanoutuu irti autofiktiosta ja korostaa, ettei romaani ole kuvaus hänen sukunsa historiasta. Vaikka kirjassa esiintyy monia tunnistettavia julkisia hahmoja ja mainitaan tuttuja nimiä, kirjailija tähdentää, että kaikki tärkeät henkilöt tarinassa ovat sepitettä.

Silti romaani vaikuttaa hyvin henkilökohtaiselta, ja Westö kertookin koonneensa voimia ja etsineensä oikeaa kertomisen tapaa tätä kirjaa varten koko uransa ajan. Oman lisänsä romaanin tunnelmaan on tuonut myös kirjan kirjoittamisvaiheessa alkanut Ukrainan sota.

LIIKKEELE LÄHDETÄÄN KESKELTÄ TALVISOTAA kylmästä tammikuun torstaista. 

Molly Timm, 32-vuotias, elokuvissa uraa tehnyt Svenska teatternin näyttelijä, on seurueineen lähdössä Ruotsin-kiertueelle keräämään naapurimaasta sympatiaa ja apua sotaponnistuksiin. Hänen rakastettunsa, 43-vuotias Hufvudstadsbladetin toimittaja Henry Gunnars, on kirjeenvaihtajana jossain rintamalla, ja koska yhteydenpito on vaikeaa, Molly on huolissaan.

Molly & Henry etenee aikajärjestyksessä päähenkilöiden näkökulmia vuorotellen. Talvisodan ja välirauhan jälkeen ollaan uudessa sodassa, ja romaani päättyy alun tavoin keskelle sota-aikaa elokuun 1941 loppupuolelle.

Westön henkilökuvaus on moniulotteista ja vivahteikasta. Päähenkilöiden käyttäytyminen, tunteet ja ajatukset vaikuttavat aidoilta ja inhimillisiltä, eivätkä tarinan sivuhenkilötkään jää yleensä pelkän tyypittelyn varaan. Sota satuttaa tavalla tai toisella jokaista, eikä surutyöltä välty kukaan.

Samalla romaani näyttää, millaisessa aineellisessa hädässä ja niukkuudessa ihmiset yrittävät selviytyä eteenpäin.

Ellei aiemmin ole osannut kuvitella, miltä tuntuu elää jatkuvassa elintarvikkeiden, energian ja yhteyksien pulassa, Mollyn & Henryn sivuilta siitä saa elävän käsityksen. Tässäkin asiassa Westö on tehnyt romaaninsa pohjatyön äärimmäisen huolellisesti.

WESTÖN ROMAANIN YDINKYSYMYKSIÄ OVAT: Miten Mollyn ja Henryn käy? Miten sota vaikuttaa heihin ja heidän suhteeseensa? Yksilöidensä kohtalojen avulla kirjailija valottaa koko kansakunnan aineellista ja henkistä tilaa ja kamppailua.

Vaikka pari on ehtinyt asua yhdessä jo ennen talvisotaa, välirauhan ajasta tulee hankala. Sodanaikainen ero, kuoleman jatkuva läsnäolo, suruun varautuminen ja totuttautuminen ovat muuttaneet jo lähtöjään erilaisia persoonia, eikä ilmapiiri ympärillä muutenkaan ole toiveikas.

Molly ja Henry ymmärtävät olevansa käännekohdassa, mutta päätöksiä pitkitetään. Ennen sellaisia täytyisi selvittää tilinsä menneisyyden kanssa.

Henryä ahdistavat uskottomuus ja sisällissodan aikainen tapahtuma, ja hän purkaa syyllisyyttään alkoholiin. Molly peittelee kolhujaan esittämällä vahvaa ja kovapintaista. Tilannetta pahentaa vielä kummankin luovan työn tekijän ammatillinen kriisi.  

Mollyn tähti on laskemassa. Itsevaltaiset johtajat ja alituinen kilpailu rooleista ja näkyvyydestä syövät itsetuntoa, vaikka jo esiintymispelossa olisi tekemistä. Pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, mutta keskinäinen kateus tekee siitä vaikeaa. Kun Molly tuntee kypsyneensä vakaviin päärooleihin, ne annetaankin nuorille, tuoreille lupauksille.

Henryn ammattikriisin synnyttää sota. Rintamalla hän näkee sodan todellisuuden mutta ei saa kirjoittaa kokemastaan realistisesti. Kun hänen juttujensa äänensävy muuttuu epäilyttäväksi, ne jäävät julkaisematta, eikä välirauha tuo helpotusta hyllytykseen.

Me emme tarvitse mitään kurjuuskuvauksia, kansalaiset ovat riittävän ahtaalla muutenkin, ilmoittaa toimituspäällikkö Sandberg Henryn suunnitellessa haastattelua mielisairaalaan joutuneesta rintamamiehestä. Sandbergin kaltaisille kelpaavat vain sankaritarinat.

HENRYN MORAALINEN KAMPPAILU on romaanin keskeisiä aiheita, mutta periaatteessa myös Molly on samantyyppisessä ristiriitatilanteessa. Yhdentekevien rooliensa kanssa tuskailevalle Mollylle tähdennetään, että vaikeina aikoina taiteiden on unohdettava kaikki syvällisyydet ja annettava kansalle mitä se tarvitsee jaksaakseen. Siis hupia ja huojennusta, ei mitään liian vakavaa tai ajatuksia herättävää. 

Romaanin sodanvastaisuus tulee esiin osoittelematta mutta selkeästi. Kirjailija on varauksetta sodan pelinappuloiksi ja jalkoihin joutuneiden ns. tavallisten ihmisten puolella, mutta erityisen näkyvästi pasifismi pyrkii julki jatkosotaansa käyvän Henryn ajatuksista.

Mutta jälkeenpäin! Silloin hän kirjoittaisi kaiken mitä  ei ollut saanut sanoa - - hän kirjoittaisi tästä tarkoituksettomasta tuhosta, näistä kymmenistätuhansista, ehkä pian miljoonista miehistä ja pojista, jotka pakotettiin uhraamaan elämänsä sen takia että ikääntyvät hallitsijat eivät pystyneet solmimaan rauhaa, eivät keskenään eivätkä itsensä kanssa - -.   

Silti Mollyn ja Henryn elämässä on myös kevyet ja valoisat aikansa. Rintaman raakuuksien, kranaattihyökkäysten hyytävien mollisävelten, vastapainoksi Westö tarjoaa duurivoittoisia kesäpäiviä maalla ja saaristossa. Ja tietysti hän kuvaa jälleen lämpimästi myös Helsinkiään!

Voin kuvitella, miten syntyperäiset helsinkiläiset nauttivat Westön tavasta panna näkyville kaikki kadut, rakennukset ja puistot, joissa päähenkilöt liikkuvat ja oleilevat. Toki kuljen itsekin mielelläni vinosti Hesperian esplanadin poikki Mechelininkadulle, vihreän ja hillittömästi visertelevän katedraalin sisälle tai matkaan toukokuun illassa veneellä Kaisaniemestä Ouritsaareen kaupungin rantoja ja silhuettia katsellen.

Toisaalta myös tällaisilla näkymillä ja tuokioilla on harkittu kääntöpuolensa. Juuri noissa kahtalaisissa tunnelmissa piileekin mielestäni romaanin puhuttelevuus. Alan miettiä pommitusten jälkiä maailman kaikissa kauniissa kaupungeissa, enkä vain historiassa...

MOLLYN & HENRYN POHJAVIRE on haikea ja surumielinen. Se ei kuitenkaan tee lukemisesta raskasta, saati estä nauttimasta. Minua viehättää Westön kertomatavassa kovasti sen elämänmakuinen runsaus. Tapahtumia, paikkoja ja henkilöitä riittää, eikä detaljeissa pihistellä.

Perusteellisuuden ja kiirehtimättömyyden ansiosta ajankuvasta tulee uskottava ja täyteläinen ja henkilöistä läheisiä, kuin sukulaisia. Kjell Westön Molly & Henry on romaani, jossa perinteinen, konstailematon kerronta kannattelee upeasti painavaa ja koskettavaa sisältöä.

Kjell Westö. Kuva: Niklas Sandström. Otava