Miriam Toews: Pidä puolesi, Swiv

 

Näitä naisia ei jyrätä 

Miriam Toews: Pidä puolesi, Swiv (Fight Night 2021). Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2023. 271 s.

Pidä puolesi, Swiv on kanadalaisen Miriam Toewsin (s. 1964) toinen suomennettu romaani, mutta hänen koko tuotannossaan jo kahdeksas. Monia palkintoja saanut kirjailija on Kanadassa erittäin suosittu, enkä yhtään ihmettele. Pidä puolesi, Swiv on vauhdikas, absurdi ja silti myös traaginen tarina, jonka tapahtumissa on paljon kirjailijan omakohtaisia kokemuksia.

Lapsuus konservatiivisessa mennoniittayhteisössä ja perheessä tapahtuneet itsemurhat ovat olleet mukana kirjailijan teoksissa toisensa jälkeen, ja ne vaikuttavat taustalla myös Pidä puolesi, Swiv -romaanissa, vaikka niitä ei erityisesti käsitelläkään.

PIDÄ PUOLESI, SWIV  on eräänlainen kirjeromaani kolmen sukupolven naisista. Yhdeksänvuotias Swiv on toistuvien tappeluiden vuoksi erotettu väliaikaisesti koulusta, ja perheterapeutin ohjeistamana hän kirjoittaa perheensä tapahtumista kirjeitä isälleen. Äiti selittää isän olevan taistelemassa fasisteja vastaan, mutta romaanin keskivaiheilla selviää isän poissaolon todellinen syy.

Swivin näyttelijä-äiti odottaa lasta, jota kutsutaan Gordiksi, ja isoäiti on rientänyt alati näännyksissä olevan tyttärensä kotiavuksi. Tosiasiassa mummi tarvitsee apua itsekin, ja kukas muu hänen lääkkeistään ja liikkeistään huolehtii kuin kotosalla oleva Swiv. Hän tekee sen kuitenkin mielellään, sillä elämä mummin henkilökohtaisena avustajana on kaikkea muuta kuin tylsää.

Tapahtumien primus motor on ruumiiltaan raihnas mutta sielultaan sitäkin virkumpi mummi, jonka mielikuvitus on rajaton ja päähänpistot arvaamattomia. Romaanin tilannekomiikka itsessään on useimmiten varsin tavanomaista kohellusta, mutta kun tapahtumista kerrotaan yhdeksänvuotiaan perspektiivistä ja hänen tyylillään, hauskuus saa uusia kierroksia.

Nuorten tapaan Swiv liioittelee railakkaasti ja referoi ironisesti aikuisten käyttämiä, hienostelevia sanontoja. Monesti huumori syntyy myös siitä, että hän ei oikein ole kärryillä aikuisten maailmassa, vaikka nokkela onkin. Mummi puolestaan pudottelee puheeseensa yllätyksiä ja vastakohtia. Hän jakelee viisauksiaan arvoituksellisesti vain puolitiehen asti tai tehostaa sanomisiaan mennoniittojen vanhalla saksan kielellä: Goot, goot, goot. Gownz yenook.

Swiv esittelee mummin kielenkäyttöä isälleen: Mummin kuolevat ja kuolleet ystävät ovat ainoita, jotka ymmärtää sen salakieltä. Mummi poimii sarjoista repliikkejä ja harjoittelee niitä päivät pitkät brittiaksentilla. Rakas Swiv, tohtisimmeko piipahtaa mannermaalla?

Kaisa Katteluksen suomennos tavoittaa hyvin nuoren tytön äänen ja sen takaiset tunnetilat.

ROMAANI KOOSTUU kahdesta osasta Kotona ja Poissa. Vaikka ensimmäisessäkin ollaan  paljon liikkeessä, toisessa vauhti kiihtyy ihan uusiin lukemiin. Siinä nimittäin mummi ja Swiv matkustavat Fresnoon Kaliforniaan tapaamaan mummin rakkaita sisarenpoikia Louta ja Kenia.

Kaikenlaisista hullunkurisista sattumista huolimatta juuri tässä osassa alkavat nousta näkyville romaanin traagiset ainekset. Lentokoneen nousua odotellessa mummi päättää viimein kertoa Swiville kipeistä perheasioista, joista siihen asti on vaiettu tai enintään vihjailtu.

Toews ei kritisoi vanhoillisen mennoniittayhteisön käsityksiä ja käytänteitä avoimesti, mutta mummin puheista paistaa läpi, että juuri sieltäpäin, vanhojen miesten määräilevästä patriarkaatista, löytyy pohjaa äidin ahdistuneisuudelle ja mummin taisteluvimmalle.

Naisen epäreilu kohtelu paljastuu romaanissa myös koko yhteiskuntaa vaivaavaksi ongelmaksi. Äiti tilittää kokemuksiaan äskettäisen filmausreissunsa tiimoilta kovin sanoin: Miehet jotka yleensä ovat ihan täysjärkisiä ja kunniallisia saavat paskahalvauksen kun naiset yrittävät päästä vapaiksi. Niiltä katoaa perspektiivi ja niiltä katoaa kaikki häpeä. 

Naisten vapautumisella on romaanissa hintansa, mutta mummi ja äiti ovat sitä mieltä, että loppujen lopuksi se kannattaa maksaa, ja mummin sisarenpoikien reaktiot Swivin farkkutakin tekstiin Vapaa sielu todistavat, että ainakin osalla miehistä on jo perspektiiviä tasa-arvolle.

TEEMOISTA NÄKYVIN on taisteleminen. Se näkyy myös romaanin alkuperäisessä nimessä Fight Night. Kaiken yötä. Taistelutyötä. Konkreetisti mummi taistelee elämästään.

Ei ole mikään juonipaljastus, että mummin elämä on vaakalaudalla romaanin alusta saakka ja Kalifornian-matka on selvä jäähyväiskäynti. Oleellista on, mitä kaikkea mummi ehtii tehdä ja opettaa jälkikasvunsa parhaaksi, ennen kuin kiitää taivaaseen vaarin luo. (Tosin saattaa olla, että vaari on jo ehtinyt lähteä sieltä. Miehet, mummi sanoi. Ne tulevat ja -)

Vauhdista huolimatta romaanissa on myös suvantopaikkansa. Vaikka mummia edelleenkin suututtavat entisen uskonyhteisön ylimieliset, alistavat, syyllistävät ryövärit, kaikki ne willitbraunit, raamatunlauseistaan ja virsistään hän pitää kiinni. Ja ihmisrakkaudestaan, erityisesti siitä.

Toews ei yritäkään kirjoittaa romaaninsa loppunäytöksestä uskottavaa, ja kuitenkin olen sen hulvattomassa menossa täysillä mukana. Ja vaikka minusta välillä on tuntunut siltä, että luen nuortenkirjaa, mitä sitten. Mummin ehtymätön energisyys, elämänilo ja ihmisrakkaus tarttuvat näemmä lukijaan kuin lukijaan ikään katsomatta.

Jos taistelu on romaanin teemoista erottuvin, toinen tärkeä teema koettelemusten vastapainona on ilo, sen löytäminen ja luominen. Siksi valitsenkin Miriam Toewsin Pidä puolesi, Swiv -romaanin premissiksi mummin mietelmistä tämän:

Elossa oleminen tarkoittaa kokovartalokontaktia absurdiin.

Miriam Toews. Kuva: Carol Loewen