3. syyskuuta 2020
Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
Elämä on jatkuvaa muuttumista
Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä. Gummerus 2020. 331 s.
Selja Ahavan (1974) neljännessä romaanissa Nainen joka rakasti hyönteisiä puhutaan, kuten nimikin antaa ymmärtää, paljon hyönteisistä, mutta vaikka siinä päädytään myös hyönteisten tämänhetkiseen lajikatoon, romaanin varsinainen painopiste on muualla.
Romaani lähtee liikkeelle 1600-luvun Saksasta. Kirjan päähenkilön historiallinen esikuva on Frankfurt am Mainissa syntynyt Maria Sibylla Merian (1647-1717), jonka luonnontieteelliset tutkimukset ja tarkat piirrokset mm. perhosen muodonvaihdoksesta olivat aikansa hyönteistiedettä ajatellen suorastaan vallankumouksellisia.
Romaaninsa puolivälissä Ahava kuitenkin muuttaa historiallisen Mariansa kokonaan fiktiiviseksi ja lähettää hänet tutkimaan hyönteisiä 1800-luvun loppupuolen Japaniin. Romaanin lopussa ollaan jälleen Saksassa, mutta nykypäivän Berliinissä, jossa Marian elämä lähestyy loppuaan.
Historiallisen Marian jälkeen vei aikansa, ennen kuin innostuin päähenkilön Japani-vaiheesta. "Oikea" Mariahan lähti aikanaan Etelä-Amerikan Surinameen. Ennen pitkää romaanin aikahypyt ja Marian fiktiivistyminen osoittautuvat kuitenkin mielenkiintoisiksi ja tematiikkaa ajatellen perustelluiksi ratkaisuiksi. Samantyyppisiä kerronnallisia elementtejä löytyy kirjailijan aiemmistakin teoksista.
NUOREN MARIAN hyönteistutkimuksia seuratessa mieleen nousee väistämättä Olli Jalosen Taivaanpallon (2018; Kirjareppu 5.6.2018) yhtä tiedonhaluinen Angus. Mutta siinä missä Anguksella on opastajansa, Maria tekee tutkimuksiaan hyvin omillaan, ja tyttönä hän leimaantuu nopeasti eriskummalliseksi innostuessaan kaikkea muuta kuin hohdokkaasta tutkimuskohteesta.
Molempien romaanien nuoret tutkijat joutuvat saman suuren kysymyksen eteen: missä määrin vanha uskonnollinen maailmakuva on virheellinen ja joutaa väistymään uuden, tieteellisemmän tieltä. Angus uskoo, että mittaamalla nähdään kohta "pimeimpiinkin nurkkiin", Maria luottaa havaintojensa pätevyyteen.
Ahava kirjoittaa Mariansa havainnoista ja tutkimusprojekteista mukaansatempaavan havainnollisesti. Kuvauksia lukiessa vakuuttuu Marian lailla siitä, etteivät kirkon lasimaalauksetkaan ole kauniimpia ja yksityiskohdissaan hämmästyttävämpiä kuin pienen olennon selässään kantamat siivet. Kun maailma kurkottelee kaiken suuren ja mahtavan perään, Maria näkee pienessä suurta. Jumala kuiskaa minulle yksityiskohdissa.
Marialla ei ole tieteellistä koulutusta, mutta havainnoiden ja piirtäen hän pystyy osoittamaan, millaisten muodonmuutosten jälkeen perhonen nousee siivilleen. Hyönteiset todistavat hänelle, kuinka yksi voi muuttua toiseksi ja kuinka muutos itsessään on arvokas.
MUODONMUUTOKSEN ÄÄRELLÄ kirjailija oli jo edellisessä, sukupuolenvaihdosta käsittelevässä romaanissaan Ennen kuin mieheni katoaa (2017; Kirjareppu 29.8.2017). Hyönteisten tutkiminen saa Marian miettimään myös ihmisen sisälle kätketyvän suunnitelman olemassaoloa: Entä jos ihmisen avaisi samalla tapaa [kuin hyönteisen], näkyisikö jossain hänen syvyyksissään myös hänelle tarkoitettu tulevaisuus, onko jokaisen meistä sisään kätketty aihio tulevasta muodostamme?
Marian ajatukset ovat usein ajasta ja paikasta riippumatonta elämän ja sen tarkoituksen pohdintaa, mutta historiallisessa ympäristössään Maria joutuu puntaroimaan myös naisen elämäänsä. Miksi nainen sopi vain synnyttämään, mutta elämän alkamisen laajempi pohtiminen ja ajatuksiensa esittäminen kuuluivat vain miehille? Eikö kukaan tosiaan katso minuun, eikö kukaan kaipaa minun ääntäni?
Aviomiehen ymmärtämättömyys ja kateus, järkyttävä ensisynnytys ja ympäristön oudoksuva suhtautuminen johtavat Marian ennen pitkää erikoiseen pakoreaktioon ja avioeroon. Marian on aika omassa metamorfoosissaan raivata tiensä seuravaan vaiheeseen.
MARIAN JAPANIN-MATKA toi mieleeni Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin (2018; Kirjareppu 30.1.2020). Marian tavoin Kankimäenkin historialliset henkilöt tekivät uskaliaita tutkimusmatkoja eri puolille maailmaa, vaikka yleinen mielipide tuomitsi yksin matkustavat naiset moraalisesti arveluttaviksi seikkailijoiksi.
Ahavan romaanissa päähenkilön matka Japaniin on merkityksellinen mm. siksi, että Japanista hän löytää kulttuurin, jossa hyönteisiin suhtaudutaan aivan toisella tavalla kuin Euroopassa. Kirjan kuvaukset laulukaskaiden kuorosta ja tulikärpästen tanssista ovat koskettavan kauniita, vaikka esityksillä on myös kauhistuttava puolensa.
Japani-osiossa Ahava näyttää luonnossa tapahtuvan uudistumisen kääntöpuolen: järjettömän tuhlailun ja tuhon. Ahava kuvaa paljon syntymisiä, mutta romaanissa on runsaasti myös hiipumista ja kuolemaa. Sadunomaiset kuvaukset ihmisten ja kylien hitaasta sammaloitumisesta ja maatumisesta ovat toisaalta murheellisia ja toisaalta lohdullisia. Kaikella on aikansa, ja aika itsessäänkin on mukana muutoksessa.
Romaanin loppua kohden Selja Ahavan Maria muistuttaa ristiriitoineen yhä enemmän äitiyden ja työelämän paineissa kamppailevia nykynaisia, mutta vaikka hänen tyttärensä tuntee tulleensa kohdelluksi huonosti, hän itse kokee toteuttaneensa kutsumustaan.
SELJA AHAVAN Nainen joka rakasti hyönteisiä on tutkimusmatka maailmaan, joka yleensä tallautuu jalkoihimme tai jonka hätistelemme häiritsevänä ympäriltämme. Ahavan Maria Sibylla Merian pakottaa toisenlaiseen lähestymistapaan, eikä vain hyönteisten suhteen vaan laajemminkin:
Parasta hyönteisten seuraamisessa on se, että se pakottaa pysähtymään. On luovuttava omasta olemuksesta, omasta hyödyllisestä ajasta, omasta askelmitasta, omista vaatimuksista, ja vain asetuttava katsomaan. On turha odottaa nopeita uutisia, kun toukka ryömii heinikossa tai muodonmuutos tapahtuu kotelon sisällä, mutta kun jotain sitten tapahtuu, se on lahja, omasta itsestä riippumaton, ei ansaittu.
PS. Suosittelen lukemisen lomassa katselemaan netistä historiallisen Maria Sibylla Merianin hämmästyttäviä piirroksia.
Historiallisen Marian jälkeen vei aikansa, ennen kuin innostuin päähenkilön Japani-vaiheesta. "Oikea" Mariahan lähti aikanaan Etelä-Amerikan Surinameen. Ennen pitkää romaanin aikahypyt ja Marian fiktiivistyminen osoittautuvat kuitenkin mielenkiintoisiksi ja tematiikkaa ajatellen perustelluiksi ratkaisuiksi. Samantyyppisiä kerronnallisia elementtejä löytyy kirjailijan aiemmistakin teoksista.
NUOREN MARIAN hyönteistutkimuksia seuratessa mieleen nousee väistämättä Olli Jalosen Taivaanpallon (2018; Kirjareppu 5.6.2018) yhtä tiedonhaluinen Angus. Mutta siinä missä Anguksella on opastajansa, Maria tekee tutkimuksiaan hyvin omillaan, ja tyttönä hän leimaantuu nopeasti eriskummalliseksi innostuessaan kaikkea muuta kuin hohdokkaasta tutkimuskohteesta.
Molempien romaanien nuoret tutkijat joutuvat saman suuren kysymyksen eteen: missä määrin vanha uskonnollinen maailmakuva on virheellinen ja joutaa väistymään uuden, tieteellisemmän tieltä. Angus uskoo, että mittaamalla nähdään kohta "pimeimpiinkin nurkkiin", Maria luottaa havaintojensa pätevyyteen.
Ahava kirjoittaa Mariansa havainnoista ja tutkimusprojekteista mukaansatempaavan havainnollisesti. Kuvauksia lukiessa vakuuttuu Marian lailla siitä, etteivät kirkon lasimaalauksetkaan ole kauniimpia ja yksityiskohdissaan hämmästyttävämpiä kuin pienen olennon selässään kantamat siivet. Kun maailma kurkottelee kaiken suuren ja mahtavan perään, Maria näkee pienessä suurta. Jumala kuiskaa minulle yksityiskohdissa.
Marialla ei ole tieteellistä koulutusta, mutta havainnoiden ja piirtäen hän pystyy osoittamaan, millaisten muodonmuutosten jälkeen perhonen nousee siivilleen. Hyönteiset todistavat hänelle, kuinka yksi voi muuttua toiseksi ja kuinka muutos itsessään on arvokas.
MUODONMUUTOKSEN ÄÄRELLÄ kirjailija oli jo edellisessä, sukupuolenvaihdosta käsittelevässä romaanissaan Ennen kuin mieheni katoaa (2017; Kirjareppu 29.8.2017). Hyönteisten tutkiminen saa Marian miettimään myös ihmisen sisälle kätketyvän suunnitelman olemassaoloa: Entä jos ihmisen avaisi samalla tapaa [kuin hyönteisen], näkyisikö jossain hänen syvyyksissään myös hänelle tarkoitettu tulevaisuus, onko jokaisen meistä sisään kätketty aihio tulevasta muodostamme?
Marian ajatukset ovat usein ajasta ja paikasta riippumatonta elämän ja sen tarkoituksen pohdintaa, mutta historiallisessa ympäristössään Maria joutuu puntaroimaan myös naisen elämäänsä. Miksi nainen sopi vain synnyttämään, mutta elämän alkamisen laajempi pohtiminen ja ajatuksiensa esittäminen kuuluivat vain miehille? Eikö kukaan tosiaan katso minuun, eikö kukaan kaipaa minun ääntäni?
Aviomiehen ymmärtämättömyys ja kateus, järkyttävä ensisynnytys ja ympäristön oudoksuva suhtautuminen johtavat Marian ennen pitkää erikoiseen pakoreaktioon ja avioeroon. Marian on aika omassa metamorfoosissaan raivata tiensä seuravaan vaiheeseen.
MARIAN JAPANIN-MATKA toi mieleeni Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin (2018; Kirjareppu 30.1.2020). Marian tavoin Kankimäenkin historialliset henkilöt tekivät uskaliaita tutkimusmatkoja eri puolille maailmaa, vaikka yleinen mielipide tuomitsi yksin matkustavat naiset moraalisesti arveluttaviksi seikkailijoiksi.
Ahavan romaanissa päähenkilön matka Japaniin on merkityksellinen mm. siksi, että Japanista hän löytää kulttuurin, jossa hyönteisiin suhtaudutaan aivan toisella tavalla kuin Euroopassa. Kirjan kuvaukset laulukaskaiden kuorosta ja tulikärpästen tanssista ovat koskettavan kauniita, vaikka esityksillä on myös kauhistuttava puolensa.
Japani-osiossa Ahava näyttää luonnossa tapahtuvan uudistumisen kääntöpuolen: järjettömän tuhlailun ja tuhon. Ahava kuvaa paljon syntymisiä, mutta romaanissa on runsaasti myös hiipumista ja kuolemaa. Sadunomaiset kuvaukset ihmisten ja kylien hitaasta sammaloitumisesta ja maatumisesta ovat toisaalta murheellisia ja toisaalta lohdullisia. Kaikella on aikansa, ja aika itsessäänkin on mukana muutoksessa.
Romaanin loppua kohden Selja Ahavan Maria muistuttaa ristiriitoineen yhä enemmän äitiyden ja työelämän paineissa kamppailevia nykynaisia, mutta vaikka hänen tyttärensä tuntee tulleensa kohdelluksi huonosti, hän itse kokee toteuttaneensa kutsumustaan.
SELJA AHAVAN Nainen joka rakasti hyönteisiä on tutkimusmatka maailmaan, joka yleensä tallautuu jalkoihimme tai jonka hätistelemme häiritsevänä ympäriltämme. Ahavan Maria Sibylla Merian pakottaa toisenlaiseen lähestymistapaan, eikä vain hyönteisten suhteen vaan laajemminkin:
Parasta hyönteisten seuraamisessa on se, että se pakottaa pysähtymään. On luovuttava omasta olemuksesta, omasta hyödyllisestä ajasta, omasta askelmitasta, omista vaatimuksista, ja vain asetuttava katsomaan. On turha odottaa nopeita uutisia, kun toukka ryömii heinikossa tai muodonmuutos tapahtuu kotelon sisällä, mutta kun jotain sitten tapahtuu, se on lahja, omasta itsestä riippumaton, ei ansaittu.
 |
| Selja Ahava. Kuva: Liisa Valonen |
PS. Suosittelen lukemisen lomassa katselemaan netistä historiallisen Maria Sibylla Merianin hämmästyttäviä piirroksia.
Kommentit
Lähetä kommentti