perjantai 27. heinäkuuta 2018

27. heinäkuuta 2018




Köyhä voimanainen sadan vuoden takaa 


Sally Salmisen ahvenanmaalaisromaani Katrina on kiistatta ansainnut uuden tulemisensa


Sally Salminen: Katrina (Katrina 1936). Suom. Juha Hurme. Teos 2018. 448 s.


Katrina oli kolmesta sisaruksesta vanhin, pohjoispohjanmaalaisen maatalon tytär. Hän oli siskoksista kaunein, iloisin ja ylpein. Voimakas oli hänen nuori, suora vartensa, ja työ kävi kuin leikki, oli se sitten puunhakkuu metsässä, kyntö tai äestys pellolla tai kehrääminen ja kutominen tuvassa. Oli kaunista katsoa, kun Katrina palasi metsästä puukuormineen talvi-iltapäivänä auringon laskiessa lumisen lakeuden taakse.

Näin upean naisen luulisi valitsevan tarkoin, kenet huolii kumppanikseen, mutta Katrina ottaa ja rakastuu hölösuiseen merimieheen Johaniin  ja lähtee vaimoksi hänen  komeaksi mainostamaansa kartanoon Ahvenanmaalle. Perillä nuorikkoa odottaa kirvelevä pettymys: Ahvenanmantereen itäpuollella sijaitseva vähäinen saari Torsö ja pienen kylän kauimmaisessa kolkassa kaljulla kalliolla könöttävä mökkipahanen.

Mitä hän  tekisi? Palaisiko Pohjanmaalle isänsä luokse? Ei, hän ei ikinä palaisi tuhlaajatyttönä ja antaisi niiden nähdä nöyryytystään! Hänen on siis suostuttava tilanteeseen ja alistuttava saaren laivanvarustajien ja tilallisten käskyläiseksi, myytävä työvoimansa saadakseen leipää elannokseen. Siitä alkaa Klintenin Katrinan, kuten häntä saarella kutsutaan, elämänmittainen taistelu haihattelevan Johaninsa ja kasvavan perheensä hengen pitimeksi.


AHVENANMAALLA syntyneen Sally Salmisen (1906-1976) esikoisromaani Katrina syntyi New Yorkissa, jonne Sally oli matkustanut yhdessä sisarensa Ailin kanssa 1930. Kouluja käymätön Sally Salminen teki töitä kotiapulaisena ja kirjoitti romaaniaan, aina kun suinkin ehti. Valmis käsikirjoitus lähti Helsinkiin romaanikilpailuun vuonna 1936 ja sai ensimmäisen palkinnon.

Romaanista otettiin heti lukuisia painoksia, ja se oli ennen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä yksi käännetyimmistä suomalaisista romaaneista. Jostain syystä se painui kuitenkin unohduksiin, kunnes viime vuonna nousi taas esiin Seppo Puttosen toimittaman Kirjojen Suomi -verkkolukupiirin yhtenä merkkiteoksena. Tilanne parani entisestään, kun romaanista ilmestyi viime keväänä Juha Hurmeen tuore suomennos.

Televisiohaastattelussa Hurme kehuu kirjaa sekä sen kielestä että "realistisen karheasta tatsista", ja Puttonen sanoo kirjan olleen itselleen voimakkain lukuelämys koko Kirjojen Suomi -sarjassa.

Täytyyhän tämmöinen romaani lukea, jos se tätä ennen on jäänyt lukematta!


KATRINA kuvaa nimihenkilönsä elämää 1880-luvulta 1930-luvulle eli Katrinan Ahvenanmaalle tulosta hänen kuolemaansa saakka. "Realistisen karheutensa"  lisäksi Katrina vetoaa voimakkaasti myös tunteisiin.

En liikuttunut niinkään Katrinan osaksi tulleen elämän niukkuudesta ja kurjuudesta enkä vahvatahtoisen naisen kylmäkiskoisesta ja epäoikeudenmukaisesta  kohtelusta kuin hänen urheudestaan ja solidaarisuudestaan muita vähäosaisia kohtaan. Katrina vaatii oikeudenmukaisuutta sekä itseltään että muilta eikä suostu missään tilanteessa tinkimään arvokkuudestaan.

Hän ei ole poliittisesti aktiivinen mutta sosialismin henkeä hänessä on. Kun hän huomaa, että kirkonpenkitkin on jaettu pitäjän isäntien mukaan, hän höykyttää tilanteeseen alistuvaa naapuriaan: Mikä sinua vaivaa, Beda? Sinä olet orja, ja mikä on pahempaa, sinä olet tyytyväinen orja. Katrina uskaltaa kapinoida, sillä hän tietää olevansa riuska ja taitava työntekijä. Ei sellaista voida noin vain sivuuttaa työvoimamarkkinoilla.

Sally Salminen ei kirjoita päähenkilöstään kuitenkaan yli-ihmistä, vaikka tämä aikansa naiseksi onkin poikkeuksellisen itsenäinen. Hänellä on hänelläkin heikot kohtansa ja epäilyn ja masennuksen hetkensä. Lapset tuottavat hänelle huolta ja murhetta niin kuin äideille aina, ja hän tekee voitavansa heidän elämänsä korjaamiseksi, mutta hän näkee jälkikasvunsa virheet eikä puolustele heidän harharetkiään.

Katrinalla olisi täysi syy olla vihoissaan hänet pahoin pettäneelle aviomiehelle, mutta hän hyväksyy osansa lapsekkaan Johanin äidillisenä huolenpitäjänä. Kun Katrina on vähällä hukkua, Johan itkee säikähtäneenä, kuinka hänelle itselleen olisi silloin käynyt. Katrinan sisu kuohahtaa: Aina vahvempi, aina se, jonka on rohkaistava. Milloin minä saan olla se, joka ottaa vastaan lohdutusta ja tukea. Pian hän kuitenkin on taas oma itsensä ja valmis jatkamaan entiseen tapaan.

On koskettavaa seurata, kuinka läheisiksi ja rakkaiksi puolisot käyvät toisilleen vuosien kuluessa ja kuinka vanha mökki kallioisella Klintenillä muuttuu Katrinan ahkerien käsien ansiosta arvokkaimmaksi asiaksi maailmassa. Ennen pitkää tarkastelin itsekin mökin pieniä ikkunaruutuja samanlaisella hartaudella ja hellyydellä kuin romaanin päähenkilö:

-- kuinka monia ihania auringonnousuja hän oli nähnyt niiden läpi? Kuinka monena iltana hän oli päivän töistä väsyneenä noussut ylös kalliota ja nähnyt iltaruskon hehkuvan pienissä ruuduissa kuin koko talo olisi täyttynyt taivaallisella hehkulla?


SALLY SALMISEN taidot ihmiskuvaajana näkyvät myös sivuhenkilöiden moniulotteisuudessa. Vaikka kirjailija kritisoikin vähäväkistensä oloja ja kohtelua, hänelle ei ole olemassa vain hyviä ja pahoja ihmisiä. On ihmisiä eri puolineen ja piirteineen, ja Torsön kyläyhteisössä heitä riittää joka lähtöön niin rikkaissa kuin köyhissä.

Katrinan "saarivaltakunta" on sen verran syrjässä, että maailmanhistorian suuret tapahtumat eivät sitä juuri koettele, mutta jonkinlaisia laineita nekin lyövät saaren kallioisiin rantoihin. Pahimmat koettelemukset ja menetykset tulevat kuitenkin meren taholta ja köyhyyden kurimuksesta.

Salminen näyttää, kuinka niukkuudenkin keskeltä ihmiset ponnistelevat kohti parempaa huomista, kuka itseään kouluttaen, kuka hoitamalla vaatimatonta puutarhaansa. Tiedon ja kauneuden jano ovat romaanin olennaisia sivuteemoja.

Juha Hurmeen suomennosta lukee mielikseen. Sopivasti vanhaa säilyttävä kieli on rikasta ja samalla sujuvalukuista. Monenlaisten kokeilevien kerrontatapojen melskeessä Katrina tuntuu sekä sisällöltään että muodoltaan virkistävän rauhoittavalta ja erilaiselta.

Se on romaanitaidetta, jonka ihmis- ja maailmankuva puhuttelee lukijaa aikaan ja paikkaan katsomatta. Katrina on klassikko, jolla on asiaa myös meille ja meidän ajallemme.



Sally Salminen (1906-1976)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti