28. lokakuuta 2019
Kiddult. Sellaiseksi Saga-Lill määrittelee Emmyn, vaikka on itsekin samanlainen. Fagerholm kuvaa itsekeskeisiä, naiiveja ja vastuuttomia nykytyttöjään ja heidän tunne-elämänsä vaihteluja sellaisella terävyydellä, todentuntuisuudella ja, kyllä, myös lämmöllä, että näihin "blogosfäärissä" hääriviin lapsiaikuisiin sekä tuohtuu että ihastuu.
Heitä myös ymmärtää. Sillä kukapa Harmaalan metsien itäpuolelta, keskeltä ei mitään, ei tilaisuuden tullen luiskahtaisi luksusvaimoksi huvilakaupunkiin kuten Emmy, ja totta kai perhetragedioiden ruhjoma nuori Saga-Lill lankeaa lämpimän sylin ikävässään menestyneen nuoren miehen korvikekumppaniksi.
Varallisuus- ja luokkaerot nousevat romaanissa esiin pitkin matkaa, mutta erityisesti ne korostuvat Nathanin äidin Annelisen sosiaalisessa nousussa lastenkodin tytöstä elinkeinoelämän huippuvaikuttajaksi. Fagerholm kuvaa suorastaan kylmäävästi, miten uusliberaalisen ajatuspajan vastanimitetty operatiivinen johtaja esittelee itseään, perhettään ja kotiaan medialle aavistamatta, että viikon kuluttua koko komeus romahtaa.
Suotta ei Fagerholm ole ottanut kirjansa toistuvaksi varoitukseksi ja samalla pääteemaksi vanhaa ohjetta Memento mori!, jota Saga-Lill vielä täydentää: Kaikki mitä sinulle annetaan, voidaan ottaa sinulta pois.
RÄIKEIMMILLÄÄN JA KORNEIMMILLAAN raha ja vaikutusvalta jyräävät, kun Gusten, "Juudas", on ilmoittanut rikoksesta poliisille ja sitä ryhdytään puimaan oikeudessa. Varsinkin vanhempien harrastaman hyssyttelymentaliteetin romaani kyseenalaistaa tiukasti ja ironisesti.
Nyt käännämme puhtaan lehden. Nyt meidän täytyy mennä eteenpäin. Minä uskon, että me kaikki olemme oppineet tästä jotain. Meidän kaikkien on löydettävä tie toistemme luo. - Manipuloiva kielenkäyttö ja yhteisön vaientamisyritykset loukkaavat sekä uhria että syyllisyydestään kärsivää rikoksentekijää. Uhri siirretään kylmästi syrjään, ja Fagerholm vielä konkretisoi tilanteen kirjoittamalla Sascha Anckarista pelkän sivuhenkilön.
Luen romaania myös feministisenä kannanottona. Yhä edelleen nainen nähdään tavalla tai toisella oman pahoinpitelynsä aiheuttajana: Sascha Anckar, holtiton, häiriintynyt tyttökodin kasvatti, ja tietysti humalassa ja mukana poikien "leikissä". Ja vaikka Emmyllä ja Saga-Lillillä menee paremmin, miesten ehdoilla hekin elävät: ole kaunis, kiltti ja käytettävissä.
RIKKI on nykyään muotiluonnehdinta, mutta Fagerholmin romaanista puhuttaessa se on paikallaan. Kirjassa menevät rikki ihmiset, ihmissuhteet, perheet ja vielä perinteinen kerrontatapakin. Fagerholmin pirstaleisesta, toistoja, lainoja (useimmiten englanninkielisiä) ja topografisia keinoja hyödyntävästä tyylistä joko nauttii tai ei. Minä nautin.
"Bambia" lukiessa on suostuttava ajelehtimaan puheen ja ajatusten pyörteilyssä ja sietämään katkelmallisuutta, taukoja ja päähänpistoja, mutta kun sille tielle lähtee, huomaa pian päässeensä niin lähelle kirjan henkilöiden maailmaa, kuin ylipäänsä on mahdollista, eikä tarinan seuraaminen ole lainkaan vaikeaa. Kiitos siitä myös erinomaista työtä tehneelle suomentajalle Laura Jänisniemelle.
Monika Fagerholmin vahvatunnelmainen, suggestiivinen Kuka tappoi bambin? ei jää vain yhden syksyn romaaniksi, ja veikkaanpa, että siitä tehdään ennen pitkää myös elokuva.
Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?
Kun kulissit romahtavat, mikään ei palaa entiselleen
Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? (Vem dödade bambi?) Suom. Laura Jänisniemi. Teos 2019. 222 s.
ALOITETAAN VAIKKA TÄSTÄ. SYYSKUUN aamusta vuonna 2016.
Gusten Grippe, 26-vuotias menestynyt kiinteistovälittäjä, tulee juoksulenkillään jälleen kerran huvilakaupungin rantaan ja katselee lahdenpoukaman toisella rannalla pilkottavaa, ennen niin komeaa taloa, Aavelaivaa. Se on hänen entisen koulutoverinsa ja parhaan ystävänsä Nathan Häggertin kotitalo, jossa Gusten itsekin sai asua aina, kun hänen laulajataräitinsä oli kiinnitettynä tai kiertueella Euroopassa.
Enää talossa ei asu kuin Nathan, eikä Gustenilla ole ollut SEN jälkeen hänen kanssaan mitään tekemistä. Entisistä kavereista Gusteniin pitää yhteyttä vain Cosmo Brant. Hän ei kuulunut "Kauhun neliapilaan", jolla poikia alettiin kutsua rikoksen paljastuttua, mutta hänellä on tarkka tieto tuosta 2008 sattuneesta katastrofista ja hän aikoo tehdä siitä nyt elokuvan. Elokuvan nimeä hän kaavailee Pistolsien vanhasta kappaleesta Kuka tappoi bambin? Who killed Bambi!
MONIKA FAGERHOLMIN (s. 1961) uusi romaani Kuka tappoi bambin? käsittelee lukiolaispoikien kotibileissä tekemää raakaa joukkoraiskausta. Kun rikospaikka oli varakkaiden ja vaikutusvaltaisten Häggertien komea talo ja kaikki tekijät olivat yläluokkaisista perheistä, rikos sai valtavasti julkisuutta ja vaaransi tietysti "nulikoiden" vanhempien aseman ja uran.
Romaanin aikatasot vaihtelevat vilkkaasti, ja keskushenkilöiksi nousevat kolme ystäväparia: Gusten ja Nathan, heidän äitinsä Annelise ja Angela, ja bestikset Emmy ja Saga-Lill. Päästyään katastrofin jälkeen jollain tavoin raiteilleen Gusten on tavannut Emmyn ja nuoret ovat asuneet pitkään yhdessä, kunnes Emmy on yllättäen jättänyt Gustenin ja mennyt naimisiin. Saga-Lill on Emmyä edelleen rakastavalle Gustenille tämän korvike, pelkkä seksisuhde.
Tarina etenee Gustenin, Emmyn ja Saga-Lillin näkökulmista. Eniten tilaa saa poikaporukasta pahiten traumatisoitunut Gusten. Emmyllä ja Saga-Lillillä ei ole rikoksen kanssa mitään tekemistä, ja he ovat ulkopuolisia muutenkin: he ovat kotoisin huvilakaupungin vaatimattomasta naapurista Harmaalasta. Uhrin, tyttökotiin sijoitetun Sascha Anckarin, kohtalon Fagerholm jättää perustellusti vaatimattomalle huomiolle.
TARINAN JÄNNITE rakentuu joukkoraiskauksen ja sen seurausten varaan, mutta rikoksen rinnalla Fagerholm käsittelee päähenkilöidensä ystävyyssuhteita, ja sehän tiedetään entuudestaan, että hänen vertaistaan tyttöjen ja naisten keskinäisten suhteiden kuvaajaa saa hakea.
TARINAN JÄNNITE rakentuu joukkoraiskauksen ja sen seurausten varaan, mutta rikoksen rinnalla Fagerholm käsittelee päähenkilöidensä ystävyyssuhteita, ja sehän tiedetään entuudestaan, että hänen vertaistaan tyttöjen ja naisten keskinäisten suhteiden kuvaajaa saa hakea.
Kiddult. Sellaiseksi Saga-Lill määrittelee Emmyn, vaikka on itsekin samanlainen. Fagerholm kuvaa itsekeskeisiä, naiiveja ja vastuuttomia nykytyttöjään ja heidän tunne-elämänsä vaihteluja sellaisella terävyydellä, todentuntuisuudella ja, kyllä, myös lämmöllä, että näihin "blogosfäärissä" hääriviin lapsiaikuisiin sekä tuohtuu että ihastuu.
Heitä myös ymmärtää. Sillä kukapa Harmaalan metsien itäpuolelta, keskeltä ei mitään, ei tilaisuuden tullen luiskahtaisi luksusvaimoksi huvilakaupunkiin kuten Emmy, ja totta kai perhetragedioiden ruhjoma nuori Saga-Lill lankeaa lämpimän sylin ikävässään menestyneen nuoren miehen korvikekumppaniksi.
Varallisuus- ja luokkaerot nousevat romaanissa esiin pitkin matkaa, mutta erityisesti ne korostuvat Nathanin äidin Annelisen sosiaalisessa nousussa lastenkodin tytöstä elinkeinoelämän huippuvaikuttajaksi. Fagerholm kuvaa suorastaan kylmäävästi, miten uusliberaalisen ajatuspajan vastanimitetty operatiivinen johtaja esittelee itseään, perhettään ja kotiaan medialle aavistamatta, että viikon kuluttua koko komeus romahtaa.
Suotta ei Fagerholm ole ottanut kirjansa toistuvaksi varoitukseksi ja samalla pääteemaksi vanhaa ohjetta Memento mori!, jota Saga-Lill vielä täydentää: Kaikki mitä sinulle annetaan, voidaan ottaa sinulta pois.
RÄIKEIMMILLÄÄN JA KORNEIMMILLAAN raha ja vaikutusvalta jyräävät, kun Gusten, "Juudas", on ilmoittanut rikoksesta poliisille ja sitä ryhdytään puimaan oikeudessa. Varsinkin vanhempien harrastaman hyssyttelymentaliteetin romaani kyseenalaistaa tiukasti ja ironisesti.
Nyt käännämme puhtaan lehden. Nyt meidän täytyy mennä eteenpäin. Minä uskon, että me kaikki olemme oppineet tästä jotain. Meidän kaikkien on löydettävä tie toistemme luo. - Manipuloiva kielenkäyttö ja yhteisön vaientamisyritykset loukkaavat sekä uhria että syyllisyydestään kärsivää rikoksentekijää. Uhri siirretään kylmästi syrjään, ja Fagerholm vielä konkretisoi tilanteen kirjoittamalla Sascha Anckarista pelkän sivuhenkilön.
Luen romaania myös feministisenä kannanottona. Yhä edelleen nainen nähdään tavalla tai toisella oman pahoinpitelynsä aiheuttajana: Sascha Anckar, holtiton, häiriintynyt tyttökodin kasvatti, ja tietysti humalassa ja mukana poikien "leikissä". Ja vaikka Emmyllä ja Saga-Lillillä menee paremmin, miesten ehdoilla hekin elävät: ole kaunis, kiltti ja käytettävissä.
 |
| Monika Fegerholm. Kuva: Stefan Bremer |
"Bambia" lukiessa on suostuttava ajelehtimaan puheen ja ajatusten pyörteilyssä ja sietämään katkelmallisuutta, taukoja ja päähänpistoja, mutta kun sille tielle lähtee, huomaa pian päässeensä niin lähelle kirjan henkilöiden maailmaa, kuin ylipäänsä on mahdollista, eikä tarinan seuraaminen ole lainkaan vaikeaa. Kiitos siitä myös erinomaista työtä tehneelle suomentajalle Laura Jänisniemelle.
Monika Fagerholmin vahvatunnelmainen, suggestiivinen Kuka tappoi bambin? ei jää vain yhden syksyn romaaniksi, ja veikkaanpa, että siitä tehdään ennen pitkää myös elokuva.
Kommentit
Lähetä kommentti