Tekstit

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki

Kuva
  Päiväkävelyillä New Yorkin katuvilinässä  Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki (The Odd Woman and the City, 2015). Suom. Arto Schroderus. Gummerus, 2022. 165 s. Viime vuonna suomennetussa muistelmateoksessaan  Toisissamme kiinni  (Kirjareppu 21.4.2021) y hdysvaltalainen kirjailija, journalisti ja feministi  Vivian Gornick  (s. 1935) purki nuoruuskokemuksiaan ja äitisuhdettaan niin avoimesti ja elävästi, että innostuin oitis hänen ajatuksistaan ja tyylistään. Nyt Gornickilta on ilmestynyt suomeksi (kiitos jälleen  Arto Schoderuksen ) uusi teos  Erikoisen naisen muistelmat,  ja fanitukseni jatkuu. UUDESSA KIRJASSA ikääntyvän kertojan kävely- ja keskustelukumppanina New Yorkin kaduilla on äidin jälkeen ollut jo kahden vuosikymmenen ajan hyvä ystävä Leonard. Mies on henkevä ja älykäs ja yhtä varma elämän epäoikeudenmukaisuudesta kuin kertoja. Hän on homo, minä  olen Erikoinen nainen, ja molemmille lasi on aina puolityhjä . Eriko...

Quynh Tran: Varjo ja viileys

Kuva
  Pysäytyskuvia vietnamilaisperheestä suomalaisessa pikkukaupungissa  Quynh Tran: Varjo ja viileys (Skuggan och svalka, 2021). Suom. Outi Menna. Teos 2021. 257 s. Kun olet ottamassa kuvaa... Ajattele, että se on kuin pysäytyskuva jostain elokuvan kohtauksesta. Näin neuvoo isoveli Hieu perheen yksinhuoltajaäitiä, kun tämä on ensimmäisellä lehtikuvakeikallaan hevostalleilla Pietarsaaressa. Kolmihenkisen vietnamilaistaustaisen perheen pikkuveli seuraa tapahtumia sivusta. Kohtaus on tätä nykyä Malmössä psykologina työskentelevän Quynh Tranin (s. 1989) esikoisromaanista Varjo ja viileys. Teos palkittiin helmikuussa Runeberg-palkinnolla. Raati perusteli valintaansa mm. Tranin kerronnan visuaalisuudella, mutta romaanin kokonaisuuttakin ajatellen pysäytyskuvamaisuus on käypä  luonnehdinta. VARJO JA VIILEYS  ei nimittäin ole ihan perinteisesti etenevä romaani. M itään erityistä ulkoista jännitettä siitä ei juuri löydy, ellei sellaiseksi lueta isonveljen salaperäisyyttä...

Minna Maijala: Katri Vala - Kulkuri & näkijä

Kuva
Minna Maijalan elämäkerta Katri Valasta etsii ihmistä myytin takaa  Minna Maijala: Katri Vala - Kulkuri & näkijä. Otava 2021. 414 s. Kun aloittelee  Minna Maijalan kirjailijaelämäkertaa  Katri Valasta (oik. Karin Wadenström, sittemmin Heikel, 1901-1944), ei voi aavistaa, kuinka ajankohtaisiksi viime vuosisadan alkupuoliskolla eläneen runoilijan ajatukset ja lyriikka käyvät teoksen loppua kohden. Katri Valan henkilöhistoriassa vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, mutta suurinta ahdistusta hänelle tuntuu tuottaneen toisen maailmansodan syttyminen. Kun runoilija parahtaa  Äidit -runonsa alussa:  Tuskallista on olla äiti / tässä maailmassa, ollaan kaukana siitä 1920-luvun nuorten kirjailijoiden elämisen hurmasta ja eksotiikkaan ja fantasiaan suuntautumisesta, joilla Vala aloitti lyyrikonuransa.   Minna Maijalan monipuolinen ja vaikuttava elämäkertateos rakentuu paljolti Valan saamien kirjeiden, hänen ystäviensä ja tuttaviensa muistelujen ja Erkki-veljen sisa...

Tõnu Õnnepalu: Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha

Kuva
Kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhan hoito  Tõnu Õnnepalu: Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha (Valede kataloog - Inglise aed, 2017). Suom. Jouko Väisänen. Kirjokansi 2022. 343 s. Virolaisen  Tõnu Õnnepalun  (s. 1962) romaani  Paratiisi (suom. 2017) oli muutama vuosi sitten minulle kauneudessaan ja hiljaisuudessaan samantapainen elämys kuin Joel Haahtelan viimeaikaiset romaanit. Romaanin kertoja kirjoittaa siinä kirjeitä ystävälleen ja toivoo, että vastaanottajan mieli tulisi hänen kirjeistään keveämmäksi ja iloisemmaksi. Mehän lupasimme toisillemme: emme murehdi enää. Vuoden alussa saman suomentajan Jouko Väisäsen  kääntämänä ilmestynyt Valheiden katalogi ~Englantilainen puutarha on kuitenkin kirjoitettu hyvin toisenlaisissa tunnelmissa, ja minulle varsinkin  Valheiden katalogi -osa oli kieltämättä pitkän matkaa raskasta luettavaa. Nykyisessä maailmantilanteessa kirjan kertojan ajatukset osuvat todella kipeästi, ja hänen alistunut surumielisyyt...

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

Kuva
  Kun värillä on väliä  Brit Bennett: Mikä meidät erottaa (The Vanishing Half, 2020). Suom. Maria Lyytinen. Tammi 2021. 403 s. Kun Brit Bennettin  (s. 1990) toinen romaani Mikä meidät erottaa ( The Vanishing Half )   ilmestyi Yhdysvalloissa pari vuotta sitten, se kipusi heti edeltäjänsä ( The Mothers , 2016) tavoin myyntilistojen kärkeen, ja kohta siitä on katsottavissa myös HBO:n tekemä TV-sarja. Toni Morrisonin veroiseksi kirjailijaksi mainittu Bennett onkin niin varma ja mukaansatempaava tarinankertoja, että olisi mukava saada suomeksi myös hänen esikoisteoksensa. MIKÄ MEIDÄT EROTTAA  alkaa vuodesta 1968, jolloin toinen Vignesin neljätoista vuotta sitten kadonneista kaksosista palaa takaisin Mallardin fiktiiviseen pikkukaupunkiin pikimustaa pikkutyttöä taluttaen. Kuusitoistavuotiaat Desiree ja Stella Vignes lähtivät tiehensä kaupungin juhliessa perustamispäiväänsä, eikä heidän leskiäitinsäkään ole sen koommin kuullut heistä mitään. Kaupunkilaiset o...

Kim Thùy: Em - Rakasta

Kuva
    Sodasta vielä kerran  Kim Thùy: Em - Rakasta (Em, 2020). Suom. Marja Luoma. Gummerus 2021. 123 s. Sodasta vielä kerran. Hyvyys luikertelee vaivihkaa taistelukentille ja löytää paikkansa jopa pahuuden onkaloista. Sankaruus ja petturuus kulkevat rinta rinnan, rakkaus ja karkuruus flirttailevat. Viholliset lähestyvät toisiaan kummallakin mielessään yksi ainoa asia, voittaminen. Harjoitus on molemmille osapuolille yhteinen, ja sen aikana ihminen paljastaa olevansa samaan aikaan voimakas, hullu, katala, lojaali, suuri, moukkamainen, viaton, tietämätön, uskonnollinen, julma ja rohkea. Siksi palaan sotaan. Vielä kerran. Näin perustelee kertomustaan vietnamilaissyntyisen Kim Thùyn (s. 1968) minäkertoja romaanin Em - Rakasta  alussa. Romaani on kymmenvuotiaana Saigonista perheensä kanssa paenneen ja Kanadaan päätyneen kirjailijan kolmas suomennettu teos. Marja Luoman  osaavia käännöksiä ovat myös kirjailijan edelliset ranskankieliset romaanit  Ru ...

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Kuva
  Meriseikkailu lajikadon maisemissa  Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu (Migrations, 2020). Suom. Sari Karhulahti. WSOY 2021. 344 s. Eläimet kuolevat. Pian täällä on vain meitä ihmisiä. Kerran mieheni löysi ulappakeijuyhdyskunnan A tlantin kallioiselta rannikolta. Kun hän vei minut katsomaan lintuja eräänä yönä, en tiennyt, että ne kuuluivat lajinsa viimeisiin. Tiesin vain, että ne puolustivat hurjina pesäonkaloitaan ja sukeltelivat rohkeasti kuun valaisemissa vesissä. Jäimme joksikin aikaa niiden luokse, ja muutamien pimeydessä viettämiemme tuntien ajan pystyimme kuvittelemaan, että olimme samanlaisia kuin ne, yhtä villejä ja vapaita. Viimeinen muuttolintu on australialaisen Charlotte  McConaghyn ensimmäinen aikuistenromaani. Se on käännetty jo yli 20 kielelle, ja siitä on tekeillä myös elokuvaversio. Huikea menestys ohjaa tietysti odottamaan hienoa lukukokemusta, ja ajankohtainen luontokatoaihe lisää tarinan painoarvoa. Juonivetoinen romaani eteneekin sujuvasti...