Paul van Ostaijen: Miehitetty kaupunki ja muita runoja

 

Saa seikkailla! 

Paul van Ostaijen: Miehitetty kaupunki ja muita runoja. Suom. Kari Aronpuro. Palladium Kirjat 2025. 320 s.

Onko pakko aina ymmärtää? Kai taidetta voi lähestyä muustakin suunnasta? Runoja siinä missä abstraktia maalausta tai vaikeaksi määriteltyä nykymusiikkia?

Kysymykset nousivat mieleen, kun alkuvuodesta aloittelin tutustumistani belgialaisen Paul van Ostaijenin (1896-1928) runouteen. Työvuosiltani tunsin kyllä flaamirunoilijan Oodin Singerille, mutta sen tekijän olin kokonaan unohtanut.

Alunperin tuon "ompelukonerunon" suomennos löytyi Kari Aronpuron esikoiskokoelmasta Peltiset enkelit (1964) ja sen jälkeen kahdestakin lukion oppikirjasta. Nyt se on luettavissa myös Aronpuron ansiokkaasta van Ostaijenin lyriikan käännösvalikoimasta Miehitetty kaupunki ja muita runoja.

Kuten otsikko antaa ymmärtää, valikoiman ytimen muodostaa ekspressionismista ja dadaismista vaikutteita ottaneen van Ostaijenin klassikkoasemaan noussut kokoelma Miehitetty kaupunki. Valikoima sisältää kuitenkin suomennoksia myös sitä aiemmista ja postuumeina ilmestyneistä teoksista. Näin lukijalla on mahdollisuus tarkastella, millä tavoin ja mihin suuntaan nuorena tuberkuloosiin menehtyneen runoilijan kehitys ehti kulkea.

REILUT SATA VUOTTA SITTEN kirjoitetun lyriikan voisi kuvitella nykyihmistä kiinnostamattomaksi, mutta toisin on. Aikansa avantgardistina tunnetun van Ostaijenin kokeileva runous panee pään pyörälle edelleen.

Miehitetyn kaupugin tapahtumapaikka on runoilijan synnyinkaupunki Antwerpen, jota saksalaiset miehittivät 1914-1918. Kokoelma syntyi kuitenkin runoilijan ollessa maanpaossa Berliinissä (1919-1921) hänen saatuaan tuomion osallisuudestaan flaamiaktivistien mielenosoitukseen.

Sen sijaan että erittelisi runoissaan miehityksen aikaisia henkilökohtaisia tuntemuksiaan runoilija keskittyy miehitetyn kaupungin miljöisiin ja elämään ylipäätään. Hän poimii tarkkoja, aistimellisia yksityiskohtia ja fragmentteja kaikkialta ympäriltään. Samalla mielivaltaiselta vaikuttavalla tavalla hän käyttää teksteissään erilaisia kirjasintyyppejä ja -kokoja.

Lauseiden sijasta tekstistä nousevat esiin yksittäiset sanat, tavut ja äänteet. Niitä on ripoteltu tyhjään tilaan tarkassa järjestyksessä ja harkitussa epäjärjestyksessä. Teksti on pirstaleinen ja silti huolellisesti suunniteltu.

Typografisilla keinoilla on tarkoituksensa. Niillä runoilija mm. hidastaa ja pysäyttelee runojensa vastaanottoprosessia, rytmittää tekstiään, muuntelee ja lisää sen merkityksiä. Alkuperäisen asemoinnin ja kuvituksen onnistumisessa ratkaiseva osuus oli taiteilija Oscar Jespersillä. Aronpuron käännöksen tekstin on asemoinut ja taittanut J.K.Ihalainen.

Sellaista typografista tulitusta van Ostaijenin Miehitetty kaupunki kaiken kaikkiaan on, että runoja on ihan mahdoton vain lukea. Niitä täytyy katsella, käännellä ja kuunnella. Niissä täytyy liikkua. Niitä on tarkasteltava vaaka- ja pystysuuntaan, kulmasta kulmaan, kallistellen ja pyöritellen.

Miehitetyn kaupungin runot täytyy ottaa vastaan kehollisesti, kuten Osmo Tapio Räihälä neuvoo lähestymään vaikeaksi luonnehdittua nykymusiikkia. Ne täytyy kokea.

MIEHITTY KAUPUNKI ON SOTAKIRJA ja tulee sellaisena pelottavan lähelle tätä päivää. Runojen näkymät ja ilmapiiri ovat paljolti ahdistavia. Tukalissa oloissa elämä on raadollista, mutta purevalla kritiikillä ja karnevalistisella menolla van Ostaijen saa tunnelmaa ainakin minun kokemanani edes hieman kevennetyksi. 

Silmiinpistävää on myös runoissa vilahtelevat monet kielet. Vilkkaassa, modernissa satamakaupungissa elämä on kaiken aikaa kansainvälistä, ja se näkyy ja kuuluu kaikkialla. Runoja halkovat mm. saksan-, ranskan- ja englanninkieliset tekstien ja puheiden sirpaleet. Ne on tietysti jätetty kääntämättä, mutta suomentaja selittää ne kyllä viitteissään.

Muutoinkin kannattaa tutustua kunnolla valikoiman loppuun sijoitettuun tietopakettiin. Itse olen saanut ratkaisevan paljon ja monenlaista tukea van Ostaijen -retkilleni Aronpuron Huomautuksista, Jälkisanoista ja vielä Huomautuksista jälkisanoihinkin.

Vastaanottoavun lisäksi jälkisanat tarjoavat tietoa runoilijan taiteellisista vaiheista, pyrkimyksistä ja keinoista. Niinpä siitä huolimatta, että Miehitettyä kaupunkia pidetään van Ostaijenin pääteoksena, kiinnostuin kovasti myös valikoiman alun varhaiskokoelmien sekä lopun postuumeista runoista.

Runoilijan alkutuotannon kalligrafiset kokeilut ovat olleet iloinen yllätys. Käsin kirjoitettu, esteettisesti muotoiltu teksti on valikoimassa tietenkin alkuperäisessä muodossaan, mutta se on hyvin vastaanotettavissa vieressä olevan käännöksen avulla. Hämmästyttävä visuaalinen lukukokemus!

Postuumit runot puolestaan houkuttelevat ääneen lukemiseen. Asettelultaan ne ovat yllättävänkin kesyjä Miehitetyn kaupungin melskeeseen verrattuina, mutta niiden musikaaliset elementit - rytmi, soinnut, toistot, variaatiot - ovat monesti niin mukaansa tempaavia, että niillä on lähes pakko herkutella kuuluvasti. 

- - Pasunistilla on paksut huulet / Pasunistilla on paksut punaiset huulet / ja kaikki papit ovat päteviä / Jos rakastat Milwaukeen tyttöä / rakastat häntä / rati riti ratikka / riti rati

SUOMENTAJAN URAKKA ON OLLUT käsittämätön. Toisaalta Kari Aronpuroa sopivampaa kääntäjää en saata van Ostaijenin lyriikalle kuvitella, enkä ajattele nyt pelkästään kääntämisessä vaadittavaa tietomäärää ja kielellistä moniosaamista.

Tuntuu, että tällaiseen suoritukseen pystyy vain toinen, samanhenkinen runoilija, yhtä lailla kokeileva ja kekseliäs, kriittinen, uskalias, leikkisä ja pisteliäs. Niin perustellisesti ja huolellisesti kuin Aronpuro paneutuukin tehtäväänsä, hän rohkenee kääntäessään silloin tällöin panna näkyviin myös iloittelevaa itseään, ja se tuntuu aina piristävältä.

Jälkisanoista selviää, että erityisesti Miehitetyn kaupungin jälkeen van Ostaijenin pyrkimys kirjoittaa ns. puhdasta runoutta - mitä se sitten ihan tarkkaan ottaen merkitsikään - korostui entisestään.

Runous oli hänen mielestään yksi ekstaasin, hurmioitumisen, taso ja "puhdas runo" nousi hänen mukaansa tiedostamattomasta. Pyrin runoon ilman aihetta, runoon, puhtaasti teemattomaan runouteen. Runon aihe on runo itse. - - minulla ei ehdottomasti ole mitään sanottavaa.

Onko näin, jää lukijan arvioitavaksi. Runoilija tähdentää vielä erikseen, että asian ydin ei ole runoilija vaan runo. Olen kuitenkin tyytyväinen, kun Aronpuro valikoimansa lopussa tarjoilee kiinnostavaa tietoa myös taiteilijan elämästä ja kuolemastakin, josta kolme kertaa hautaaminen on yksi erikoinen esimerkki.

Siispä ei muuta kuin Ikkunat auki Antwerpeniin!

Paul van Ostaijen. Kuva: Wikipedia