Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta
Suurista kysymyksistä pienesti, kauniisti ja pieteetillä Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta. Otava 2025. 237 s. Jos ihminen maalaa tarpeeksi kauan, häntä ei voi erottaa työstään, siitä tulee olemassaoloa. Ilman sivellintä tunnen olevani vain puoliksi maailmassa, linksutan pitkin katuja kuin jalkapuoli. Näin ajattelee Joel Haahtelan (s. 1972) pienoisromaanin Sielunpiirtäjän ilta vanheneva maalarimestari 1600-luvun Hollannissa. Samalla tavalla ajattelee varmaan myös kirjailija Haahtela kirjoittamisestaan. Siitä on tullut olemassaoloa, sitä ilman on vain puolikas itseään. Ei olekaan ihme, että monet taiteilijat pelkäävät luomistyönsä tyrehtymistä, mutta kyllä taiteen vastaanottajienkin elämä kapenisi pahasti ilman taidekokemuksia. Joel Haahtelan Sielunpiirtäjän ilta on kirjailijan aiempien romaanien lailla tavattoman palkitsevaa luettavaa. Se on hiljentymistä perimmäisten kysymysten äärelle. ROMAANIN MINÄKERTOJA viettää vaatimatonta mutta turvattua elämää talossaa...