25. kesäkuuta 2015


Tarkoitus pyhittää keinot 

Lauri Mäkisen romaanissa käännytetään pakanoita ja ratkotaan rikoksia Ambomaalla



Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Siltala 2015. 438 s.


Lauri Mäkisen esikoisromaanin nimi on lainattu Matteuksen evankeliumista (10:16): Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kun käy selväksi, että romaanin tapahtumapaikka on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Lounais-Afrikan Ambomaa eli suomalaisten ensimmäinen lähetyskenttä, ei ole epäselvää, ketkä ovat vertauksen lampaita ja ketkä susia. Jotta pakanoiden käännytys olisi onnistunut, saarnaajien oli oltava sekä viekkaita että puhdasmielisiä. Ja sellaisiahan Mäkisen lähetit loppujen lopuksi ovat. Ihmisiä hyvässä ja pahassa.

Mäkinen on tehnyt romaaniaan varten todella mittavan taustatyön. Niinpä kirjasta innostuu myös sen tietotarjonnan vuoksi.

Mäkinen kirjoittaa hyvinkin karua kuvaa pakanuuden juurimisen käsityksistä ja keinoista. Kirjailija on kyllä pyrkinyt samastumaan saarnamiestensä maailmaan, ymmärtämään heidän maailmankuvaansa, arvojaan ja asenteitaan, mutta pysytellyt silti objektiivisena. Romaani ei tuomitse eikä kiittele henkilöidensä pyrkimyksiä ja toimintatapoja. Lähetit on kuvattu oman aikansa lapsina. 


KUN PÄÄHENKILÖ Tobias Johansson lähtee vuonna 1886 opiskelutoveriensa Iisakki Jetsun ja Alfons Nurkan kanssa pitkän koulutuksen päätteeksi Ambomaalle, kaikki kolme ovat täynnä intoa, tarmoa ja kilpailuhenkeä. Nyt hävitetään "pakanuuden pimeät pilvet evankeliumin valon tieltä"! Nyt katsotaan, kuka ehtii ensimmäisenä kastamaan jonkun pakanoista kristityksi!

Varsin pian miehet kuitenkin joutuvat huomaamaan, että tuloksia tulee masentavan hitaaasti ja vastukset ovat arvaamattomia. On oltava yhtä aikaa diplomaatti, lääkäri, pappi ja opettaja.

On pidettävä yllä hyviä suhteita ensin saksalaisiin ja sitten englantilaisiin siirtomaaisäntiin ja yritettävä luovia eteenpäin keskenään vihamielisten paikallisten kuninkaiden kanssa. Portugalilaiset viinakauppiaat sekoittavat kuviota omilla anneillaan, ja riesaksi tulevat ennen pitkää myös samoista lähetyskentistä kilpailevat vääräuskoiset katolilaiset ja anglikaanit.

Malaria niittää satoaan tasaisesti ja nälkä ja sota tavan takaa joukoittain. Pakanalliset tavat ovat juurtuneet syvälle, ja paikallisten noitien ja näkijöiden valtaa on vaikea ja vaarallista vastustaa. Evankeliumin asian etenemistä jarruttavat myös lähettien ehdottomuus ja kovuus. Tuloksia tuntuu tulevan vain kiristyksen ja väkivallan avulla.

Yksi romaanin pääteemoista onkin näyttää lähetystyöntekijöiden yhä selvempi muuttuminen kyyhkysistä käärmeiksi. Heidän on ruvettava pelaamaan samanlaista peliä kuin vastustajansa. Työn etenemiseksi on pakko laskelmoida, tinkiä ehdottomuudestaan, tulla vastaan, jopa juonitella.

Pitääkseen kiinni jalansijastaan luterilaiset saarnaajat olivat joutuneet turvautumaan kaikkiin mahdollisiin keinoihin ollakseen hyödyksi hallitsijoille. Suomalaissaarnaajat olivat kaukana kotimaastaan, ja se kotimaakin oli pieni ja köyhä. Oli vain nöyrryttävä ja toivottava, että kyseenalaiset keinot voisi vielä kerran pestä puhtaaksi niiden korkeammalla tarkoituksella.


MUTTA MÄKINEN kirjoittaa "käärmeissään ja kyyhkysissään" myös vetävää rikostarinaa. Romaani rakentuu kahden vuorottelevan aikatason varaan, joista jälkimmäinen on "nykypäivä" eli kriittinen marraskuu vuonna 1924.

Lähetyssaarnaajien rakentama kappeli palaa keskellä yötä, ja kappelin pihalta löydetään pahoin palanut äveriäs ambonainen ja kappelin sisältä tuntemattomaksi hiiltynyt miehen ruumis. Murhapolttoa alkavat selvittää toisiaan vihaavat Tobias-pastori ja paikallinen päänäkijä Nankalu, molemmat omalla tavallaan ja omaa totuuttaan etsien.

Tutkimusten edetessä Tobiaksen ja muidenkin elämästä alkaa paljastua kyseenalaisia salaisuuksia, joita seuloessaan kirjailija nostaa erinomaisen taitavasti esiin moraalisten kysymysten kulttuurisidonnaisuuden ja ns. totuuden huojuvuuden. Mikä on totta? Kenen totuuteen nojataan? Mitä siitä seuraa?

Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset erottuu kirkkaasti rikosromaanien suuresta joukosta sekä poikkeuksellisen tapahtumaympäristönsä että kirjoittajan perehtyneisyyden ja tutkivan ja pohtivan otteen vuoksi. Rikosjuonella Mäkinen pitää lukijan tiukasti hyppysissään mutta panee hänet samalla paljon mutkikkaampien historiallisten ja kulttuuristen tapahtumien ja rikosten silminnäkijäksi.

Lauri Mäkisen romaanin jäljiltä jää pakosta miettimään myös tämän päivän valta-asetelmia ja tarkoituksellista ja tahatonta, hyvää tarkoittavaa sokeutta. Sitä löytyy.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

Anna Soudakova: Varjele varjoani