Tekstit

Salli Kari: Vedestä ja surusta

-
Kuva
  Elämää arvaamattomuuden armoilla  Salli Kari: Vedestä ja surusta. Siltala 2024. 227 s. Luopumisen ja rajallisuuden tarina, sattumanvaraisen ja vääjäämättömän kilpaleikki. Ei mitään sen traagisempaa. Tämä ei ole mikään ainutlaatuinen kertomus. Tämä toistuu joka hetki, jokaisella hengenvedolla. Ote on helsinkiläisen teatterilavastajan ja kokonaisvisualistin  Salli Karin (s. 1986) esikoisromaanista  Vedestä ja surusta, sen loppupuolelta. Irrallaan katkelman saattaa vaikuttaa vähättelevältä mutta kyse on  suhteellisuuden- ja tilanteentajusta.  T ällaisia sairaskertomuksia on paljon, ja silti  jokainen surutyö on kokijalle ainoa laatuaan. Salli Karin pieni romaani kasvaa paljon kertojansa kokemusta laajemmaksi ja yleisemmäksi. Vedestä ja surusta  kertoo nuoren ihmisen sairastumisesta mutta on kaikenikäisten samastuttavissa. Se on elämän murenemisen, menettämisen ja uudelleen kokoamisen tarkastelua, ja se kaikki kerrotaan tarkoin ja herkin havainnoin ja kauniilla, pelkistetyllä kielellä. V
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sini Silveri: Miltä männystä tuntuu olla mänty. Timo K. Mukan elämä

-
Kuva
  Timo K. Mukka lähietäisyydeltä  Sini Silveri: Miltä männystä tuntuu olla mänty. Timo K. Mukan elämä. Gummerus 2024. 270 s. Jos Timo Kustaa Mukka eläisi, hän täyttäisi joulukuussa 80 vuotta. Mietin, millaisen tuotannon hän olisi mahtanut saada aikaan ja miten häntä nyt juhlittaisiin. Mukka kuoli kuitenkin jo maaliskuussa 1973 28-vuotiaana kamppailtuaan koko lyhyen elämänsä köyhyyttä vastaan ja taiteilijanvapautensa puolesta. Runoilija ja esitystaiteilija  Sini Silveri  (s.1987) on kirjoittanut Timo K. Mukasta elämäkerran  Miltä männystä tuntuu olla mänty. Nimi   on peräisin Mukalta itseltään. Silveri kertoo, että kun haastattelija kysyi kirjailijalta, miltä tuntui olla Pohjois-Suomesta, hänestä kysymys oli outo, sama kuin kysyisi männyltä miltä siitä tuntuu olla mänty . Ei siinä ole mitään eksoottista eikä mystistä . Toki ympäristö kuitenkin vaikuttaa ihmiseen. Silveri puhuu etäisestä sukulaisestaan etunimellä ja painottaa, että tärkeä tekijä Timon olemisessa ja tuotannossa oli torni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä

-
Kuva
  Kun vaikeneminen on varmin tapa pysyä hengissä  Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä. Atena 2024. 335 s. Leningradissa vuonna 1983 syntyneen Anna Soudakovan edellisissä romaaneissa  Mitä männyt näkevät (2020) ja Varjele varjoani (2022) on runsaasti elämäkerrallista ainesta. Esikoisteos kertoo kirjailijan isovanhempien tarinan ja perustuu isoisän kokemuksiin. Toinen teos pohjaa Soudakovan omaan lapsuudenperheeseen, joka muutti Suomeen kirjailijan ollessa kahdeksanvuotias. Soudakovan kolmas, edeltäjiensä tavoin kaunis ja puhutteleva romaani Haikara levittää siipensä  sijoittuu Valko-Venäjälle, jonne kirjailijalla on siteitä ainakin puolisonsa kautta. Oleellisinta kuitenkin on, että edelleen tarkastelussa  ovat ihmisoikeudet ja inhimillisyys, ahtaalle ajetun sinnikäs pyrkimys selviytyä ja panna vastaan alistajalleen. UUSI ROMAANI ALKAA VUODESTA 1995 ja päättyy vuoteen 2020, mutta siinä välissä kerrotaan kaksikin 1940-luvulle sijoittuvaa perhetragediaa, joilla on yhteys romaanin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

-
Kuva
  Löytöretki elämän ja luonnon ihmeisiin    Anni Kytömäki: Mirabilis. Gummerus 2024. 688 s. Palkintoja keränneiden  Kultarinta  (2014) , Kivitasku  (2017)   ja   Margarita  (2024) -romaanien jälkeen Anni Kytömäeltä (s.1980) osaa odottaa paljon, ja uusin teos Mirabilis tarjoaakin runsain mitoin nautittavaa. Nimi juontuu romaanissa puheena olevasta lehto-orvokista, Viola mirabiliksesta, mutta se ei ole ainoa ihasteltava asia Kytömäen uutuudessa. Maailma ei kaipaa vain selityksiä vaan myös jotain ihmeellistä, miettii luonnontutkija Leonhard Hess Stejneger (1851-1943) kaivatessaan tietoja oudosti kadonneesta taitovoimistelijasta Mirabellasta eli Ellasta. Tosiasiat ovat tutkijalle tärkeitä, mutta hän ymmärtää, että elämä ei ole vain dokumentteja ja faktoja. Se on myös kuvitelmia, tunteita, ihmeitä ja salaisuuksia.  ROMAANIN TAPAHTUMAJUONTA kehystävät järkyttävät sukupuuttokuvaukset Beringinmeren alueelta. Itse tarina alkaa kuitenkin  eteläsuomalaisen Korraharjun kartanon mailta vuodesta 18
2 kommenttia
Lue lisää

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

-
Kuva
Sukutrilogian koukuttava avaus  Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu. Ruijan rannalla I (Kniven i ilden. Sanger fra Ishavet, 2022). Suom. Aki Räsänen. Gummerus 2024. 368 s. Norjalaisen Ingeborg Arvolan (s. 1974) romaani Jäämeren laulu sai ilmestyessään 2022 Norjan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Bragen ja oli seuraavana vuonna ehdokkaana Pohjoismaiden neuvoston palkinnolle. Jäämeren laulu on avausosa kirjailijan omasta suvusta kertovaan trilogiaan ja jo mittavan kirjailijanuran tehneen Arvolan komea läpimurtoteos. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1859, jolloin kirjailijan isoisoisoäiti, sodankyläläinen  Priita-Kaisa Seipäjärvi ja hänen kaksi poikaansa on merkitty muuttaneiksi maasta pois. Priita on päättänyt jättää taakseen kärsimänsä häpeän ja asettua aviottomine lapsineen Pykeijaan, kalastajakylään Varanginvuonon rannalle. Kirkossa neljänä peräkkäisenä pyhänä suhteestaan naimisissa olevaan mieheen kuritetulla 35-vuotiaalla Priitalla on vissit suunnitelmat. Samalla kun teen lujasti työ
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

-
Kuva
  Suomalaiset sionistit unelmiaan toteuttamassa    Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa. Otava 2024. 351 s. Susanna makaa yöpuvussaan vuoteellaan, kun Ville soittaa taas. Väsymys tuntuu kehossa kivuliaana ja painavana, kuin jokin elävä olento.  Ville on katsonut karttaa. Nyt Villeä ei naurata.   - Mitä helvettiä sinä teet Palestiinassa? hän kysyy. - -    - Susanna, sä et ole Israelissa.    - Nämä ovat kiistanalaisia alueita. Länsiranta, tämä niin sanottu Länsiranta -    - Luulin, että menet pohjoiseen. Galileaan kibbutsille tai jotain.    - Kiistanalaisia alueita ihmisten mielestä. Jumalan sanan valossa asia on yksiselitteinen. Raamattu lupaa, että maa ennalleen asetetaan ja Jumalan kansa palaa takaisin. Nyt se, mitä profeetat lupasivat, käy toteen. Ja sitä paitsi, kukaan ei enää mene kibbutsille. Terhi Törmälehdon (s. 1977) kolmas romaani He ovat suolaa ja valoa sijoittuu maantieteellisesti Israeliin ja Länsirannalle ja ajallisesti keväälle 2023. Hamasin viimesyksyinen terrori-is
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oksana Vasjakina: Haava

-
Kuva
    V aikuttava autofiktio tyttärestä ja tuhkatusta äidistä  Oksana Vasjakina: Haava (Rana, 2021). Suom. Riku Toivola. Otava 2023. 254 s. Olen kirjoittanut tarinaani puolen vuoden ajan. Ja kaikki siinä tuntuu minusta merkityksettömältä, repaleiselta ja vajavaiselta. Kerronta on sulanut muistin sinne tänne soljuviin puroihin. Rytmi on mennyt sekaisin. Kirjaan on tullut runoja ja esseitä. Kirja pirstoutuu, eikä se tunnu minusta johdonmukaiselta ja selkeältä, se ei tunnu sellaiselta kirjalta, jota yleensä luetaan ja rakastetaan. Venäläisen Oksana Vasjakinan  (s.1989) tilityksessä  Haava- romaanista on jonkinlaista perää, mutta lukemista kirjan persoonallinen rakentuminen ei vaikeuta. Vasjakinan kerronta vaatii antautumista, mutta se on vangitsevaa. Romaani on vetoava, intiimi ja liikuttava. Haava  on lyyrikkona tunnetun Vasjakinan ensimmäinen romaani ja käsittelee kirjailijan suhdetta juuri kuolleeseen äitiin. Vastikään Vasjakinalta on suomennettu toinenkin romaani  Aro. S en keskiössä on
Lähetä kommentti
Lue lisää