Kirjareppu

30. huhtikuuta 2016 Kremlin prinsessasta wisconsinlaisen vanhainkodin asukkaaksi  Stalinin tyttären vaiheikas elämä Rosemary Sullivan: Stalinin tytär. Suom. Tero Valkonen. Otava 2016. 592 s. Vaikka ajattelisit lukeneesi jo aivan tarpeeksi Stalinista, suosittelen silti tarttumaan Toronton yliopiston emerita-professorin Rosemary Sullivanin kirjoittamaan Stalinin tytär -elämäkertaan. Sitä lukiessa joutuu kyllä jälleen kerran tutustumaan diktaattorin mielivallan seurauksiin, mutta näkökulma on tuore ja uteliaisuutta herättävä. Millaisena isä ja hänen hirmuhallintonsa näyttäytyivät hänen omalle tyttärelleen tämän eri elämänvaiheissa? Sullivan on tehnyt valtavan pohjatyön hankkiessaan materiaalia Stalinin ainoasta tyttärestä Svetlana Allilujevasta ( 1926-2011) laatimaansa elämäkertateokseen. (Tytär otti aikuisena äitinsä suvun nimen.) Tärkeitä kirjallisuuslähteitä ovat tietysti Allilujevan kirjoittamat muistelmat (mm. Kaksikymmentä kirjettä ystävälle, suom. ...

15. huhtikuuta 2016 Elämäntehtävänä kaupungin luominen  Jukka Viikilän romaanissa Engel purkaa tuntojaan yöllisiin muistiinpanoihinsa  Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. Gummerus 2016. 215 s. Mistä tämä taipumus hyödyttömiin mietteisiin? Joka näitä lukisi, ei antaisi kaupunkia vastuulleni. Rakentajalle silti sallittakoon tämä yöllinen purkutyö. Kun preussilaissyntyinen arkkitehti  Carl Ludvig Engel (1778-1840) sai vuonna 1816 tehtäväkseen luoda pääkaupungiksi korotetulle Helsingille monumentaalisen keskustan, hän lupasi vaimolleen, että kuusivuotisen hankkeen jälkeen perhe palaa rakkaaseen Berliiniin. Toisin kuitenkin kävi. Saksasta ei auennut kunnollisia työtilaisuuksia, ja kun Engel vuonna 1824 nimitettiin intendentinkonttorin johtajaksi eli valvomaan kaikkea julkista rakentamista Suomen suuriruhtinaskunnassa, paluu siirtyi siirtymistään. ENGEL TUNNETAAN erityisesti Senaatintorin ja sitä ympäröivien rakennusten suunnittelusta, mutta häne...

6. huhtikuuta 2016 Sitä niittää mitä kylvää  Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja. WSOY 2016. 219 s. Maritta Lintusen proosa, oli se sitten novelleja tai romaaneja, on aina ollut joka suhteessa hiottua, eikä uusi kokoelma Takapiru poikkea edeltäjistään. Lintunen kirjoittaa tiukkaa mutta ilmeikästä lausetta, ja rakentaa novelleistaan jännittäviä ihmissuhdedraamoja. Niiden loppuratkaisu voi olla aavisteltavissa mutta ei arvattavissa. On todella kummallista, jos Lintusen novellien jäljiltä pysyy novellimuodon hyljeksijänä. TAKAPIRUSSA  keskushenkilöt ovat usein ihmisiä, joista ei oikein tiedä, miten heihin suhtautuisi. Olisinko puolesta vai vastaan? Välistä joillekin henkilöille haluttaisi nauraa oikein vahingoniloisesti, kunnes äkkiä alkaa hävettää: minussahan taitaa olla tuota tyyppiä itsessänikin? Lintusen musiikkitausta näkyy parissakin novellissa. Niminovelli on erinomainen esimerkki taiteilijoiden keskinäisestä kateudesta ja pirullisen hi...

4. huhtikuuta 2016 Kirja, jonka toivoisi muuttavan maailmaa  Nobelistin yhteisöromaani kertoo elämästä Tsernobylin jälkeen Svetlana Aleksijevits: Tsernobylista nousee rukous. Tulevaisuuden kronikka. Suom. Marja-Leena Jaakkola. Tammi 2015. 392 s. Se ei ollut mikään tavallinen tulipalo vaan jonkinlaista valohehkua. Kaunista. Jos unohdamme kaiken muun, se oli hyvin kaunista. En ole elokuvissakaan nähnyt mitään vastaavaa. Illalla parvekkeet olivat täynnä ihmisiä, ja ne joilla ei ollut omaa parveketta, menivät ystävien tai tuttavien luo. Asuimme yhdeksännessä kerroksessa, josta näki pitkälle, jopa kolmen kilometrin päähän. Jotta lapset näkisivät paremmin, vanhemmat nostivat heidät syliinsä. - Katso! Ja paina mieleesi! Huhtikuun 26. päivänä vuonna 1986 yöllä yhden ja kahden välillä Tsernobylin ydinvoimalan neljännessä reaktorissa tapahtui sarja räjähdyksiä. Vaikka Valko-Venäjällä itsellään ei ole lainkaan voimaloita, lähellä rajaa sijatseva Tsernobyl aiheutti sille maanla...